Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kävin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla, hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla; laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin, lehot leikkiä pitelin, ahot ainoista iloa. "Suu veti revon ritahan, kieli kärpän lautasehen, mieli neien miehelähän, tapa toisehen talohon. Niinpä neiti luotunaki, tytär tuuiteltunaki miniäksi miehelähän, orjaksi anoppelahan.
Meni sinne monen talon pennit sekä pellot, monen miehen verkatakit, vitjat, ankkurikellot. Toki toista ruukki tuopi. Ruukissa on rahaa. Sata miestä päivätyössä veistää sekä sahaa. Ahot laajat aukeavat, nousee hirsikerrat. Joka harjan nostajaista juovat ruukin herrat. Makasiinit mahtavat ja konehuoneet kohoo. Paljon siitä mahtavuutta ulommakin uhoo.
Kaiva esiin tämä aarre, sillä se on ollut alkujaan minun; rakenna sen avulla nuo hävitetyt majat entistään ehommiksi, viljele autiot ahot, aitaa metsittyneet niityt, anna tämän aarteen pestä kiitollisuuden kyynelissä verinen velkansa. : Minä lupaan sen isäni. Mutta... Hyvästi, poikani! Me tapaamme toisemme huomenna ja sitten äitisi luona!
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehoissa, Ei kuulu saloilla soitto, Ei kukunta kunnahilta, Oisko armas astumassa, Marjan matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkia vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Armahan kulku.
Mut airoilla mies on nuori, hän huokaa, hän haaveksii. Hän vihdoin vienosti virkkaa: Ah, neiti de la Gardie! Te tuntenut ettekö koskaan elon kaihoa kauniimman, ikävää elon seesteisemmän kuin kummuilla pohjolan? Teill' eikö mielessä soinut sävel outojen maiden ois, ahot kangastuneet, miss' Atis Camillan kohdata vois?
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehossa, Ei kuulu saloilta soitto, Ei kukunta kunnahilta. Oisko armas astumassa, Marjani matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkea vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Kant.
Itsekin talon isäntä, Talonpoika taitavainen, Arvelevi aikojansa, Kyselevi kyntömiestä, Alkajaapi aurojansa, Kyntövärkkiä kyhätä. Itse niin talon isäntä Kylvi sitten siemenensä, Ahot ensin, maat perästä. Itsekin Isä Jumala Siihenpä antoi apua, Kaunihimman katsehensa, Että lämpimän lähetti.
Meidän huokuu hikeämme Suomen suot ja manteret, Meidän hyötää hurmettamme Ahot, kankaat, tanteret. Kummakos jos maamme kallis Siis on meille kaikillen? Kummakos jos emme sallis Kuoloon kurjaan käydä sen? Noin pystynä päin sinitaivasta Kun nostat sä uljaan pääsi, Niin luulisi, jotta jo taimesta Sun Luojasi vapaaks sääsi, Ja että sä vehmahan maaperän sait, Jost' ilman vaivoja ruokasi hait.
Surisee paisteinen aho hyönteisten hyörinää, ja unestaan havahtunut heinäsirkka vinguttaa kiven kupeella viuluaan, luullen jo talvensa nukkuneen ja uuden kesän koittaneen. Heinikko on kuiva ja lämmin, petäjikkö lemuaa pihkaa niinkuin kesän kuumimmillaan ollessa, ja niityn perkkaajan riotuli kietoo keväiseen autereeseen ahot, notkelmat, kukkulat ja järvien rannat.
Pellot ei isoni pellot, Ahot ei omat ahoni. Mutta miekka on omani, Syntynyt sydämmestäni, Kuin vihainen polttiainen Katkerasta maaperästä. Myöntäisit minulle miekan, Niin sillä tekisin suurta: Kyntäisin verisen pellon Kalervon kadottajalle. Siit' iloita Unto voisi Tuonen tyttöjen keralla. Entinen sisu pahalla Hurja vimmattu vihassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät