United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä, Klaarani? Onko tämä totta? Oletko tarkoin miettinyt kohtaloa, johon olet antautunut? Oletko jo jättänyt Edv millä tavalla aijot nyt oikeastaan tehdä? Olipa miten tahansa. Minä näen, että kumpikin rakastatten toisianne, että puolin ja toisin olette luvanneet uskollisuutta. Lapsukaiset! Minä siunaan teitä, pitäkää se lupaus, jonka vapaehtoisesti olette toisillenne vakuuttaneet pyhänä ja niinkuin tehdyksi Kaikkivaltiaan näkevän silmän edessä." Hän otti viimeisiä sanoja sanoessaan rakastavaisten käsistä kiinni ja asetti käden kätehen.
Mutta nyt oli kirjat katseltu, ja Karina päätti vanhoja paremmiksi: "Kirjaniekat niitä vaan mukailevat." "Ehkäpä tuo niin on; Sæmund sanoi minulle tänään kirkolla, että vanhemmatkin uudestaan ilmautuvat lapsissaan." "Niin sinulla ja Sæmund'illa tänään oli paljo sanomista toisillenne." "Sæmund on ymmärtäväinen mies." "Mutta minä pelkään, että hän vähän kyllä turvautuu Herraansa ja Vapahtajaansa."
Hän odotti, kunnes Eevi vähän tyyntyi, sitten sanoi hän hitaasti ja painavasti: »Ihmisenpoika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, joka kadonnut oli.» Eevi ei vastannut mitään, mutta hetken kuluttua pyysi hän hiljaa: »Heikki, anna anteeksi.» »Anteeksi antakaa toinen toisillenne, niinkuin myös Kristus on teille anteeksi antanut.» »Paljon olisi minunkin puoleltani pitänyt olla toisin.»
"Eikö jo yöllinen yritys piisaa, kun wielä hankitte riitaa? Heittäkää jo hitolle kaikki ja ollaan ystäwykset kuten ennenkin", sowitteli Longman. "Samaa minäkin toiwoisin", säesti Lewenius seljältään. "Antakaa kättä toisillenne ja sopikaa pois", kiilasi Longman. "Menetetyt rahani", sanoi Rommander.
Mi sovintoon nyt vaatii. LEPIDUS. Oiva sana! ENOBARBUS. Taikka, sopisihan teidän hetkeksi lainata ystävyytenne toisillenne; voittehan sen sitten peruuttaa, kun ette enää kuule hiiskaustakaan Pompejosta. Aikaa sitä teillä on kinastamiseen silloin, kun ei ole muuta tekemistä. ANTONIUS. Sin' olet pelkkä soturi; siis vaiti! ENOBARBUS. Niin, totuuden pitää vaieta, olinhan sen aivan unohtaa.
En ole näinä päivinä joutanutkaan sitä kouhottelemaan, kun olen antimia liian uutteraan valmistellut. Mutta tokko sinä, Samppa, tiedätkään, kuka tämä on? sanoi hän sitten yht'äkkiä minulle. En, sanoin minä. Se on minun sulhaseni. Ka, tarjotkaahan nyt toki kättä toisillenne, ettehän ole vielä tervehtineetkään...
Kristillinen avioliitto, johon aiotte ruveta, on tänään kolmannen kerran ilmoitettu seurakunnalle. Liikutettuina olette sen itsekin kuulleet ja luonnollisesti ikävöitte hetkeä, joka lopullisesti on kirkon siunauksella vahvistava lupaukset, jotka olette toisillenne antaneet. Miksikä sitä viivyttelisimme? Lapset, tahdotteko jo tänään tehdä pyhät aviolupauksenne? Vastatkaa!"
Te rikkaat kannatte toisillenne ylen kalliita lahjoja paljaan kohteliaisuuden tähden, ylhäisien ystävyyksien rakentamiseksi ja kannattamiseksi, vaan köyhistä, joille anti olisi parempaan tarpeeseen, te vähän välitätte. Jos annatte köyhälle jonkun kipeneen, niin pidätte sitä suurena armeliaisuutena eikä heikkona velvollisuuden täyttämisenä huonompi-osaista lähimmäistänne kohtaan.
Morsiamen isänä seison minä tässä ja puhun Doroteasta ja Fritsistä ja sanon, että jos te joutuisitte kerran epäsopuun ja sanoisitte toisillenne katkeria sanoja, niin rakkaus lentäisi tiehensä ja elämä muuttuisi sietämättömäksi ja te istuisitte kuin sammakot liukkaalla jäällä. Herra pastori kyllä ymmärtää, mitä minä tarkoitan.» »Eläkööt lapsemme!» huusi ukko Swart. »Eläkööt!» huusi myös Witt.
Minä ja vaimoni olemmekin yhdistyneet melkein kuin pakosta, avio-onnemme sen tähden on vähän heikon puolista, mutta onhan meillä pikku välittäjä, luotan siihen että hän saa meidät lähemmäksi toisiamme. Siksi rakastan vaimoani sen minkä voin, enkä halveksi häntä, vaikka ei hän voikkaan mieltäni noudattaa. VARRO. Taitaa olla niin että te ette ole luotu toisillenne.