United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Guttorm, Karina ja Thorbjörn loivat silmänsä kukin eri suuntaansa. "Päätin seurata Thorbjörn'iä tänne," alotti Sæmund vitkaan; "kuluisipa aikoja, ennenkun hän itsestään tänne tulisi, ja muutenkin, pelkään mä, hän huonosti toimittaa asiansa," hän loi salaisen katseen Synnöveen, joka sen kumminkin tunsi.
'Nyt olen vakuutettu siitä, että elät paremman tietosi mukaan, sanoi Karina: 'ja sentähden nyt kerronkin sinulle, että kolme vuotta olen ollut kihloissa serkkuni Antti Hougenin kanssa; ensi sunnuntaina saat meitä kuuluuttaa..." Siihen äiti lopetti. Synnöve'n huomio ei alusta ollut kertomukseen, mutta kiintyi siihen yhä enemmin, ja lopuksi hän kiihkeästi seurasi jok'-ainoaa sanaa.
"Hän oli tänään kotona, jotta äitinsä pääsisi kirkkoon." "Niin, kerran hänenkin siellä sai nähdä." "Hänellä on paljo tointa." "Onpa sitä muillakin, mutta pääsee sitä kumminkin sinne, jonne mieli tekee." Ei Guttorm siihen vastannut. Hetken perästä virkkoi Karina: "Kaikki Kuuselasta, Ingrid'iä paitse, olivat siellä tänään." "Niin, he olivat varmaan nyt ensi kertaa Thorbjörn'iä sinne saattamassa."
Hyvän aikaa siitä istuivat Guttorm Päiväkumpu ja Karina yhdessä Päiväkummun suuressa, valoisassa tuvassa ja lukivat toisillensa moniaita uusia kirjoja. He olivat aamupuolella olleet kirkossa, sillä nyt oli sunnuntai: sitten olivat he vähäksi aikaa lähteneet vainioille katselemaan, miltä kylvöt näyttivät sekä tuumailemaan, mikä tulevana vuonna kylvettäisiin, mikä jätettäisiin kesannoksi.
Hän kierteli kartanoa, mutta tyttö ei tullut näkyviin; hän seisoi öisin Karinan akkunan alla, mutta turhaan hän siinä odotteli; hän uhkasi hukuttaa itsensä, mutta Karina tiesi, minkä hän tiesi. Silloin rupesi hän jälleen juomaan. 'Varo itseäsi; tuo kaikki on suoraan pahan hengen juonia, sanoi vanha nimismies.
"Tuopa hyvin ikävää," sanoi Ingeborg; "hän on sekä ristinyt että ripille päästänyt kaikki lapseni." "Ja sentähden tahtoisit, että hän heidät vihkisikin?" lausui Sæmund pureskellen kortta, jonka hän oli maasta ottanut. "Eiköhän jumalanpalvelus kohta alkane?" arveli Karina, katsahtaen kirkon porttiin päin. "Täällä ulkona tänään tuleekin kovin kuuma," pitkitti Sæmund entiseen tapaansa.
Koska Thorbjörn oli istuutunut ja hetken kuluttua katsahti naisten puoleen, niin Ingeborg äidillisesti hänelle hymyili, ja Karina Päiväkumpu, joka oli hänen sinne katsomista odottanutkin, nyykäytti hänelle kolmasti päätään: Thorbjörn siitä kun säpsähti, nyykäytti hän vielä kolmasti äskeistään ystävällisemmin. Sæmund, isä, kuiskasi hänelle korvaan: "Sen tiesin."
Mutta nyt oli kirjat katseltu, ja Karina päätti vanhoja paremmiksi: "Kirjaniekat niitä vaan mukailevat." "Ehkäpä tuo niin on; Sæmund sanoi minulle tänään kirkolla, että vanhemmatkin uudestaan ilmautuvat lapsissaan." "Niin sinulla ja Sæmund'illa tänään oli paljo sanomista toisillenne." "Sæmund on ymmärtäväinen mies." "Mutta minä pelkään, että hän vähän kyllä turvautuu Herraansa ja Vapahtajaansa."
"Kiitos, eipä tänne juuri pitkältä ole," sanoi Sæmund, mutta istui kumminkin; Thorbjörn asettui viereen, "Te kirkolla varsin meistä eksyitte," virkkoi Karina. "Niin, minäkin teitä etsin," vastasi Sæmund. "Väkeä oli kovin paljo," lausui Guttorm. "Oikein kosolta," lisäsi Sæmund; "pidettiinkin kaunista kirkonmenoa." "Niin, siitäpä mekin juuri puhelimme," lausui Karina.
Ei Guttorm siihen mitään vastannut... "Minne Synnöve joutui?" tutkasi äiti. "Hän on ylhäällä luhdissaan," vastasi toinen. "Itsehän äsken siellä istuit hänen kanssaan, millä mielellä hän oli?" "No olihan tuo..." "Ei sinun olisi pitänyt jättää häntä sinne yksinänsä." "Sinne tuli vieras." Karina oli vähän ääneti. "Kukahan se oli?" "Ingrid Kuusela." "Minä luulin hänen vielä olevan paimenmajalla."