United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häntä ei kannata auttaa, eikä nyt kylmyydenkään tähden ole enään waaraa; kun ei nouse, niin olkoon nousematta, eipä hänestä suurta waaraa ole ... paras heistä ja tuommoinen", sanoi nimismies ja lähti inhoawan näköisenä Heikin luota pois. "Tuohonko heitämme tuon?" kysyi Longman nimismiehen tielle tultua. "Siihenpä tietenkin", wastasi Lewenius.
Heillä ei ole wielä koskaan semmoista ollut ja Niinisen waimo kiittää sydämestään Jumalaa miehensä elämän käännöksen tähden. Nimismies oli juoppoutensa ja wirkawirheittensä wuoksi menettänyt wirkansa. Hänen waimonsa oli kuollut surusta ja murheesta. Näiden tapausten perästä pakeni nimismies paikkakunnalta, jättäen paljon welkoja jälkeensä. Samoin tekiwät Lewenius ja Longman.
"No miten sinun asiasi owat, weli Lewenius?" kysyi Longman, sillä hän rupesi hämärästi muistamaan yöllisiä tapahtumia. "Huonosti, huonosti, welikulta. En woi nousta ylös ... tuo kirottu kylki... Kyllä se oli kowa huimaus sinulta, weli", sanoi Lewenius ähkien.
"Minä muistelen jotakin riitaa tapahtuneen wälillämme, siltä tuntuu minunkin ruumiissani, sitä luulenpa saaneenikin, jos antanutkin lienen ... ethän waan weli, wihaa pidä?" sanoi Longman.
Kortit jaettiin ja mielenkiiholla odotti kukin, että he nyt saisiwat ratkaisewat waltit. "Minä tikkaan", sanoi Longman, lyöden rystysensä pöytään, sittenkuin hän oli saanut jaetut kortit käsiinsä. "Minä myös", sanoi Lewenius, lyöden rystysensä pöytään, että joistakuista rystysistä nuljahteli nahka pois.
"Mene tuosta tiehesi woiwotuksinesi" sanoi mies ja kääntyi taas toiselle kyljelle. Kun waimo näki kaikki waiwansa turhaksi, rupesi hän hiljakseen itkeä nyyhkimään. Kuitenkin oli Longman herännyt waimon miestänsä herätellessä. Hän rupesi hieromaan silmiänsä ja tirkistelemään ympärillensä. Toinnuttuaan niin paljon, että hän tajusi, missä oli, alkoi hän kömpiä ylös. "Ohhoh, hoh, hoh, hoh!
"Ei kun wiidenkolmatta pennin ... ei kaikilla ole kruunun waroja taskussa", sanoi Longman wähän pisteliäästi. "Sitähän minäkin arwelen, weikkonen; woihan silläkin tawalla hutilus tuhlata wiikon ansionsa", sanoi Rommander, puristellen likaisia nyrkkejänsä. Kukaan ei wastustanut tätä ehdoitusta ja Leweniuskin oli hiljaa kuin hiiri jauhoropeessa.
Joka paikassa on hän sissimässä ja tarkastelemassa meikäläisten oloja, ja niitä hän kertoo sitten sanomalehdissä, totta ja walhetta sekaisin, ja sehän woipi harmittaa", selitti nimismies. "No, mutta olihan hän tuolla tienkupeessa toimetonna juowuksissa makaamassa ... ethän tätä jätä rankaisematta... pidä sinä moukkia aisoissaan", sanoi Longman.
Niinkö? Luuletkos, että kruunun warat owat kaikkien kopeloitawina? Luulet, että rankaisematta saat moisia lasketella... Leweä Mikkohan olet alkujaan ollutkin ja luulet, että woit ilman aikojaan lewennellä kenelle tahdot", sanoi Longman, seisaalleen hänkin nousseena ja kokoillen rahoja. Samassa wanui Lewenius kiinni sen tuolinsa karmiin, jolla hän oli istunut.
Käytännöllisenä miehenä huomasi Longman riippuwalla silmänurkallaan tämän liikkeen, mutta hän ei hätäillyt; wälttämätöntä oli hänelle korjata rahat ensin hywään talteen.