United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Turhaan huutawat ja riistäwät uskonnon kiiwastelijat itselleen sitä kunnian kruunua, että yksin heitä maailma wihaa, wainoo ja ylönkatsoo, eikä ketään muita, waan minun mielestäni saisiwat he hywin hywällä omallatunnolla ottaa kirjailijatkin joukkoonsa tuosta kunniasta osaa ottamaan, sillä nyky=aikana uskonnon wainot ja ylönkatseet eiwät ole werrattawat siihen mitä usea kirjailija saa kokea!
"Minä muistelen jotakin riitaa tapahtuneen wälillämme, siltä tuntuu minunkin ruumiissani, sitä luulenpa saaneenikin, jos antanutkin lienen ... ethän waan weli, wihaa pidä?" sanoi Longman.
Kauwan katselin minä heidän salaperäistä ja murheellisen näköistä käytöstänsä woi mitä se oli oliko se jotakin wihaa tai koston pyyntöä, sillä olihan heitä sanottu riitaisiksi ja kostonhaluisiksi ihmisiksi? Niin, sitäpä minä juuri en tiennyt, mutta semmoiselta ei se ainakaan minun mielestäni näyttänyt.
Kansan suussa kulkewat tarut, jotka jokainen lapsikin tunsi, wenäläisten tekemistä tuho= ja hirmutöistä, semminkin isonwihan aikana, oliwat päällepäätteeksi sytyttäneet rakkautta Ruotsia, wihaa ja inhoa wenäläisiä kohtaan. Kun kaiken tämän otamme lukuun, oliko kumma, että koko Suomi katseli kauhulla wenäläisen maahan ryntäystä ja että kansassakin wallitsi kiihkeä taistelun himo?
Waikka kyläläisensä oliwat häntä niin halweksineet ja ylenkatsoneet, ei hänen mielessään heitä wastaan ollut kuitenkaan mitään wihaa, ylenkatsetta ja kostonpyyntöä, sillä hän aiwan helposti käsitti sen, että he owat yhtä järjellisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin. He eiwät woineet toisin tehdä ja olla, sillä he eiwät paremmin ymmärtäneet tiedon puutteen tähden.
Rakkautta, wihaa, ystäwyyttä, ylönkatsetta, surua, sääliä, kauhistusta, kostoa ja anteeksiantamusta tahi jotakin semmoista se oli, mikä yhtenään ankarasti kuohui tunnossani ja se pani joka luusolmuni wapisemaan. Waikka oman sisällisen tilani laita oli näin huono, en kuitenkaan joutanut joutilaaksi, sillä minua heikompi olento oli lähellä, mikä tarwitsi kaiken huomioni ja apuni.
"Minä tunnen, että hänellä on lanko Turussa, sotawäessä, Klaus herran palweluksessa." "Se ei ole mitään," wastasi Anna huolellisesti. "Waan isäni on niitä miehiä, joiden ajatukset eiwät koskaan woi erota piiristä, mihin wirka ja olewat olot ne owat supistaneet. Hän ei ole pahasydämminen, waan hän on tuiki armoton jokaista kohtaan, jota Klaus herra wihaa.
Olen nähnyt monta leppymätöntä wihaa, monta kukistamatonta ylpeyttä, monta sywää lankeemusta. Mutta harwoin olen nähnyt niitä, jotka surewat silloin kuin wääryys iloitsee. Niitä minä olen kokenut, nähnyt ja kuullut ja ne owat suuresti waikuttaneet minunkin elämäni juoksuun.