United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, Soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, Ei vettä rantaa rakkaampaa, Kuin kotimaa tää pohjoinen, Maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, Jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, Mut meille kallein maa on tää, Sen salot, saaret, manteret Ne meist' on kultaiset.
Kuulkaa, kuinka kirkon kellot kaikuu kautta maiden merten: pou pau, pou pau! Kuunteli sitä hän lasna kodin köyhän kynnykseltä, oman äitinsä sylistä, keskeltä sinisalojen. Salot raikui, vaarat vastas, kierteli pyhäinen kaiku, sai lapsi sanelemahan: »
Pellot heitän peuran juosta, salot ilveksen samota, ahot hanhien asua, lehot lintujen levätä. "Lähen tästä kuin lähenki toisen lähtijän keralla sykysyisen yön sylihin, kevä'isen kierän päälle, jottei jälki jäällä tunnu, jalan isku iljangolla, hangella hamosen toimi, helman hiepsintä lumella.
Kyllä siellä Rutimojoen reitilläkin me yksin alamme olla herroina. Ja se tulee siitä, että me emme kenenkään omaisuutta osta pilkkahinnalla, vaan oikealla arvonmukaisella hinnalla. Sen vesireitin latvalla ja lienee niitten sivullakin kuuluu olevan julmat metsät ja äärettömät salot, sanoi Hemmi.
Käkipä kuritti niitä, Emokertun poissa ollen, Ulos syyteli pesästä Tuo sama jumalten lintu, Jonk' on suussa kaunis kaiku! Kuoli kerttujen viserrys, Mut käki yleni, kasvoi, Salot sen sanoja kertoi. Kertun ja käen tarina On elämä ihmistenkin. Sinäkö minua moitit, Ett' olen kaatanut Kalervon?
Kuu se kullalle kumotti, Hopealle päivä hohti; Puut kaikki punalle paistoi, Salot siintivät sinelle; Metsä meelle haiskahteli, Ahovieret viertehelle, Meiän kahen kauneutta, Kahen sorsan suoseutta, Aholinnun armautta, Makeutta marjalinnun. Kant. K
Osans' saatuaan nyt käräjistä, Raudoissa ja potein haavojansa, Kangasalan harjua hän tuotiin. Keski-taipaleella, missä harju Soukimallaan halkoo seljät kahda, Katseen loi hän kauas ympärilleen, Katseli ja vartialle virkkoi: "Totta maarin! Suomen salot saaret, Järvet, rannat, niityt, vuoret kyllä Tenhoo tänne mustalaista jäämään.
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehossa, Ei kuulu saloilta soitto, Ei kukunta kunnahilta. Oisko armas astumassa, Marjani matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkea vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Kant.
Ne ovat olevinaan kansanvalistusjuhlia. Ketä täällä on? Herrasväkeä enimmäkseen, tuskin yhtään talonpoikaa, ei ainoatakaan työmiestä ottamassa osaa. Suomen suuret salot eivät ota niihin osaa. Ei näillä tällaisilla Suomen kansan pohjakerroksia valisteta ja herätetä eikä niiden henkeä ravita.
AAPO. Eihän riitä siihen piki, ei terva eikä metsän otus, joka jo väheneekin peloittavalla tavalla. Mutta katsos nyt, kuinka syntyy aatoksesta aatos ja sanasta sana. Koska haastelit tervaskannoista, niin johtui mieleeni Jukolan äärettömät salot, sen tuuheat koivistot, männistöt ja kuusi-metsät. Voihan seitsemän miestä kaataa kaskea kymmenet tynnörin-alat muutamana päivänä.