United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syytä epäilykseen Olenko koskaan antanut? Et suinkaan! Mut sydän syit' ei punnitse niin tarkoin. En tiedä, mutta sano, Sigrid voitko Sä rakastaa? Niin hartaast' en kuin sinä. Suloisiin silmiis suo mun katsoa. Sä minuun katso. Sano, tänne jäämään Jos vaatisin sua, kuolemaan mun kanssain, Noist' ilo juur' ei loistais eikö totta?
Luo kosken jos kuohuvan tullut on Ja katsovi hyrskyjen vuohon, Niin huimaa päätä ja arvaamaton Veis voima jo nieluun tuohon. Niin myös, sysimustiin silmiis sun Kun katselin kerran taaskin, Näin aattelin: noiden liekkiin mun Tekis mieleni ainiaakskin! H
Luo kosken jos kuohuvan tullut on ja katsovi hyrskyjen vuohon, niin huimaa päätä ja arvaamaton veis voima jo nieluun tuohon. Niin myös, sysimustiin silmiis sun kun katselin kerran taaskin, näin aattelin: noiden liekkiin mun tekis mieleni ainiaaskin! EL
Sä Pohjan ilman, luonnon vilppautta Kun nuorra rintahasi hengitit, Sen voimaa, tarmoa, sen raittiutta Ja jylhää mahtavuutta ihailit. Ja taivahalla revontulten vyöhyt Kun silmiis talvi-illoin lieskasi, Tai toisekseen kun turhaan keskusyöhyt Se päivän laskemista vartosi;
Jos hurja tuska totunnast' ei talttuis, Niin poikiani nimiltä en ehtis Ma huutaa korviis, ennen kuin sun silmiis Jo ankkuroisi kynteni, ja minä Noin hirveässä surman poukamassa, Kuin haaksi, purjeitta ja taklingitta, Sun riuttarintahasi murskaantuisin.
Sä Pohjan ilman, luonnon vilppautta Kun nuorra rintahasi hengitit, Sen voimaa, tarmoa, sen raittiutta Ja jylhää mahtavuutta ihailit. Ja taivahalla revontulten vyöhyt Kun silmiis talvi-illoin lieskasi, Tai toisekseen kun turhaan keskus-yöhyt Se päivän laskemista vartosi;
Loi ilta mereen hohdettaan Sen viime välähdyksin; Kalarantahan jäimme istumaan, Me istuimme vait ja yksin. Ja usvat häilyi, kuohui veet, Vait lokki väippyen lensi, Ja armaat, suuret kyyneleet Kirkkaina silmiis ensi. Näin niiden putoovan kädelles Ja vaivuin jalkais juureen; Pois kyynelet valkokätöses Join tuskain sääliin suureen.
ALBANIAN HERTTUA. Goneril, Et tolmaa ansaitse, jot' ilman tupru Puhaltaa silmiis! Sisuasi kammon: Olento, joka syntyns' ylenkatsoo, Ei itsellensä vankkaa pohjaa saa; Se oksa, joka emäpuunsa nesteest' Eroittuu pois, se väkisinkin kuivuu Ja joutuu surman välikappaleeksi. GONERIL. Jo riittää! Tyhmä on se saarna! ALBANIAN HERTTUA. Pahalle pahaa äly on ja hyve; Itseensä lika mieltyy vaan. Min teitte?
CASSIUS. Siis ymmärsin sun, Brutus, aivan väärin, Poveeni tuohon sen vuoks peitin monta Suur'arvoist' aatetta ja oivaa tuumaa. Sano, Brutus hyvä, voitko nähdä kasvos? BRUTUS. En, Cassius; itseään ei näe silmä, Jos muist' ei esineistä heijastu se. CASSIUS. Niin kyllä! Ja paljon surkutellaan sitä, Brutus, Ett'ei sull' ole kuvastinta, joka Salatun arvos silmiis tois, niin että Näkisit kuvajaises.