United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elä lue siinä mielessä, että saisit kumota ja todistaa vääriksi siinä esitetyt asiat, mutta elä liioin usko ja pidä kaikkea todistettuna, eläkä lue löytääksesi näppäröitä sanamuotoja ja tietoja puheesi höysteeksi, vaan punnitse ja harkitse tarkoin luettavasi sisältöä.
Syytä epäilykseen Olenko koskaan antanut? Et suinkaan! Mut sydän syit' ei punnitse niin tarkoin. En tiedä, mutta sano, Sigrid voitko Sä rakastaa? Niin hartaast' en kuin sinä. Suloisiin silmiis suo mun katsoa. Sä minuun katso. Sano, tänne jäämään Jos vaatisin sua, kuolemaan mun kanssain, Noist' ilo juur' ei loistais eikö totta?
"Taaskin meni sormi hukkaan, lapsoseni; rukoile Jumalaasi, että hän kääntäisi äitisi pahan mielen rakkaudeksi, niinkuin hän itsekin on lempeä kaikkia luotujansa kohtaan. En tätäkään pyyntöäsi voi täyttää. Nyt olet toivonut koko oikean kätesi sormilla. Punnitse nyt tarkoin! Vasemman käden peukalo!"
"Kuule, Sipo Nevalainen", sanoi Jessenhaus terävästi, "tämmöistä kohtelua eivät kuninkaan käskynhaltijat ole tottuneet kokemaan hänen alamaisiltaan. Punnitse sanasi, ennenkuin puhut, ettet jälestä kadu." "Minä olen jo aikoja sitten tottunut ajattelemaan mitä puhun", vastasi Nevalainen. "Mutta niin kauan kuin maassa sanotaan oikeutta olevan, saa kukin itseänsä puoltaa."
HUSSO. Siinä nyt kuulit, Mikko. Näin he meitä kohtelevat. Näin he ovat minua koko ajan kohdelleet. Ei sisään käsketä, ei istumaan pyydetä. Semmoinen on kiitos siitä, että olen heidän tyttärensä pelastanut häpeästä ja kuritushuoneesta. RIIKKA. Hyvä Jumala ovatko he menettäneet järkensä, nuo molemmat! KORTESUO. Punnitse sanojasi, eukko. Tämä juttu ei lopu tähän, sen lupaan.
Entä jos olisin? Ajattele ja punnitse. Sinä et tiedä, minkälaista avioelämä on. Se on naiselle orjuutta useimmissa tapauksissa ainakin. Sille, joka orjaksi rupeaa. Mutta minä en ole lapsi enää, enkä liioin nenästä vedettävä entisajan nainen. Loppu huomautus pisti vähän pahasti, mutta tohtorinna naurahti sittekin komealle tyttärelleen, joka hyräillen iloista laulunpätkää suki mustia hiuksiaan.
Rakas isäni, joll'ette olisi niin älyllinen mies, voisitte tästä kiitoksesta, jota olen Cecilia Travers'ista lausunut, tulla siihen päätökseen että olen häneen rakastunut. Mutta epäilemättä te keksitte sen totuuden, että mies, joka rakastaa naista, ei punnitse hänen hyviä avujansa niin vakaalla kädellä kuin se, joka pitää tätä teräskynää. Minä en ole Cecilia Travers'iin rakastunut.
Nyt vasta ehdin taas sormusta ajattelemaan. Mihin sen pistinkään? Sekö se on? v. Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. Olen jo unohtanut sen katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. Mutta hän ei myöskään hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. Ja onhan minulla vielä hänen sormuksensa. Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. Missä se sitten on, herra majuri?
Nuo valot ovat niiden tietojen säihkykipinöitä, jotka luonto on saanut tointaan suorittaakseen; niiden avulla hän saa tietää tarpeeksi menneisyydestä ja tulevaisuudesta voidakseen omat päämääränsä toteuttaa. Punnitse sen mukaan, sinä hullu, minkäarvoisia sinun tietosi ovat!» Arbakes tunsi vapisevansa kysyessään edelleen: »Miksi minä olen täällä?»
JANNE. Totta kaiketi. Niin, eukko on noin vähän tuima ja miehekäs luonteeltaan, ja kun hän suuttuu, niin hän ei paljon sanojansa punnitse. Mutta hänellä on terävä pää ja sydän puhdasta kultaa, sen tiedän parhaiten minä. LAURA. No, Herra Jumala, kuka sitä kieltää? Tarkoitinhan vain hänen kummallista käytöstänsä.