United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uskon puuttuessa me Sinne tänne horjumme Mielessämme ainiaan, Jääden epäilykseen vaan. Olisi siis tarvista Jesust' aina katsoa, Joka uskon uudistaa, Verellään sun puhdistaa. Voi nyt ihme, maailma, Kun et usko totuutta, Joka sinut vapahtais, Yksin autuaaksi sais! Se on kiinni mailmassa, Ken ei seuraa Jesusta, Syntiä vain harjoittaa, Vaikka tunto varoittaa.
Kovat koettelemukset ovat pusertaneet hänestä pois kaiken kauniin herkkäuskoisuuden ja hioneet hänen ajatuksensa leikkaavammaksi kuin muiden. Hän on tietoisin realisti nöyrien uskovaisten ja epävarmojen puoliuskovaisten keskellä. Hänet on elämä ajanut epäilykseen, mutta hänellä on liian avara sydän, jotta hänestä olisi voinut tulla kyynikko tai kieltäjä.
Eikö sittenkin, jota enemmän asiaa ajatteli, olisi paljon suurempi syy epäluuloon hänen loukattua miestään vastaan? Mutta minkätähden hän sitten vaikenee, mitä merkitsee tuo jyrkkä äänettömyys, joka itse Annan puolustajatkin saa epäilykseen?
Talven kuluessa tunsi hän itsensä kuitenkin verrattain onnelliseksi. Hänelle ei jäänyt hetkeäkään aikaa epäilykseen ja mietiskelyihin. Kieltäyvä, melkeinpä kiduttava elintapa piti hänen sisällisen olentonsakin kurissa.
Sanoma tästä hämmästytti Josephon joukkoa, joka oli leirinsä Gorin luona; odottamatta hajosivat sotamiehet joka haaralle, jättäen päällikkönsä epäilykseen. Sen pienen joukon kanssa, mikä oli hänelle uskollinen, täytyi hänen hakea suojaa Tiberian muurien sisällä.
Vastaukseksi jokaiseen lausuttuun epäilykseen tämän suhteen nauroi hän halveksivasti ja hänen purevat vastauksensa ilmaisivat, että hän luuli epäilijässä olevan kateutta ja pahansuontia.
Se, joka etsii totuutta ... joka on tahtonut antaa henkensä veljiensä edestä, se joutuu epäilykseen ... kadotukseen ... ihmisten ylenkatseen alaiseksi ... Jumalan hylkäämäksi... Ja se joka julistaa rakkauden oppia ja ylenkatseellaan murtaa kärsivän veljen ... se ... se saa kutsua itseänsä Jumalan lapseksi ... saa elää onnellisena tunnon rauhassa... Minua ... minua raatelevat tunnon tuskat, kuin pahinta rikoksen tekijää ... ja ne saavat sanoa Jumalan isäkseen, ovat hänen lapsiaan, pelastettuja ja onnellisia ... ja minä ... minä olen kirottu ... kadotettu ... kadotettu..."
Nämä sanat sekä Rufon toivo, että hän seuraisi häntä leiriin, saattoivat hänen milt'ei epäilykseen, ja hän kiiruhti Judithan luo ja rukoili häntä koettamaan Rufoa päätöksensä muuttamiseen. Tähän pyyntöön suostui Juditha vielä siitäkin syystä kernaammin, kun hän tunsi, ettei voisi ilman Klaudiatta olla.
Robertin muoto synkistyi. Pastori oli koskettanut arkaan kohtaan. "Niin. olet oikeassa", vastasi hän kolkosti, "tiedän, että saarnani nyt, kuten aina, ovat hedelmättömiä. Mutta nykyisin ne ovat minulle pelastuksena. Jos herkeän saarnaamasta, niin katkeaa viimeinenkin side; joka minua kiinnittää määräämällä, että täytyy uskoa ja silloin minä ilman pelastusta lankean täydelliseen epäilykseen.
Koko Jeannen käytöksestä huomattiin kuitenkin että hän oli levoton ja epävarma. Erardin puheen jälkeen luettiin hänen kuolemantuomionsa. Se ei enää antanut aihetta epäilykseen. Kirkko jätti Jeannen maallisen vallan käsiin, ja hän vietäisiin roviolle poltettavaksi. Hänen katseensa himmeni, ja heikolla äänellä lausui hän: »Suostun siihen, mitä kirkon tuomarit käskevät.