United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei se ole tyhmän tekemä tuokaan Lippa, nään mä, ... kyllä se asiat arvaavan näkyy... Jopa vain ... markkinathan ne ovat tulossa tässä ... nousevan viikon alussa ... ja sitten me tästä lähdemme Matin kanssa ajella höllöttelemään ... ja lähdemmekin oikein aisakellon läilättäissä ... vai mitä, Matti, eikös lähdetäkin?..." "Hääh?" sanoi Matti ja työstään ylös katsahti.
»Hääh?» kysyi Siikalahden Mikko ja astui ulos pajasta, kun kuuli nimeänsä mainittavan. Hölmö hypähti pelästyneen näköisenä. »Juutina!... no en minä mitään pahaa ole puhunut, eikä sovikaan puhua sellaisen köyhän kerjäläisen, joka höpisee... Mä vaan sanoin, jotta teillä on jyviä, muilla on jos sattuu.» »Mitä sinä mun jyvistäni?»
"No kun lie ollut pestatessa puhe, niin päästä kait sun sitten pitää, eihän siinä mikä auta..., mutta kannaksilla sinä pysytellä saat, jos et Mattia hyvin puhutelle ... ihan kannaksilla!... Vai otatko sinä, Matti, Lipan syliisi, kun tästä markkinoille lähdetään ... ei kuulu jäävän kotimieheksi, vaikka peto olkoon! "Hääh!" kysäsi Matti verkalleen ja ylös katsomatta.
Poika kun kuuli isännän kotiin tulleen, nousi kuin nuoli. Mutta Esa kiirehti häntä vielä käsihapuisin muistuttaen: »Tiedätkö, nohjo, kuka sinua elättää?» »Häh?» Poika seisoi kummissaan ja peloissaan silmiään hieroen. »Hääh! Tiedätkös missä Matti on?» »Matti? En minä tiedä. Eiköhän se ole ajoilla.» »Ajolla? Kenen hevosella?» »En mä tiedä.» »Missä Maija on?» »Maija on navetassa», ilmoitti muori.
"Mene sinä sen ! En lupaa sitä sinulle, enkä kellekään, vaan kiusallakin huudan, milloin tilaisuutta saan. Saat mennä yksinäsi ehtoinesi, mokomakin aineen orja ... materialisti!" Ylpeästi kääntyi suuttunut totuuden sankari pois lähteäkseen, vaan ei vanttera herra häntä kuitenkaan vielä päästänyt. "EIähän mene, elähän mene kuitenkaan, Yrjö, etkös leikkiä ymmärrä sen verran, hääh?
"Vai kuului!... Hyväpä se, hyväpä se ... aina sitä tähän taloon tullessa saapi noilta silmiään varoa ... rouvastin ollaan lapsia olevinaan, vaan köyhää sitä kyllä pilkata osataan..." nurisi ukko kääntyen kartanon poikki pirttiin päin. "Kuulkaahan, Jussi, Jussi hoooi!" huusi Janne perään. "Hääh!... mikä sillä nyt?..." murahti Jussi ja hieman päätään käänsi.
»Olkoon sitten, jos niin tahdotte. Mutta totta puhuen, yhden markan se maksaa, jos se korjataan.» »Viisi kopekkaakin on liikaa tällaisena aikana», muistutti emäntä takan äärestä. »Hääh?» kuului sängystä, missä Ella nyt istui, jalat roikkumassa alas, »mitä se ämmä? Pidä sinä suus kiinni, märkä rynsy!» Sitten kellosepälle: »Joo no, kyllähän se taito maksaa.
Onko hänen poikansa ne sulle myynyt? Mitä sinä oikein toimitat? Hääh...? Aivan kuin olisi korvissa kuulunut isävainajan tuttu tupakkasyljen loiskaus. Kun emäntä vähän myöhemmin tuli kylästä, nukkui sairas ja puhui kuumehoureissaan silloin tällöin epäselviä sanoja. Parannuttuaan osti Jaakko Jaakonpoika hevosen. Mitä hän sillä tekisi, sitä ei hän oikein itsekään tietänyt.
Kun muut toverit pitivät ehdot kohtuullisina, täytyi Rallenkin suostua. Kun vesikorvo oli noudettu, pakottivat toverinsa Rallen ilmoittamaan tuhotyönsä emännälle, muutoin tämä muka käypi kantelemassa rehtorille ja he saavat sitten syyttömästi kärsiä. Ralle oli tottelevainen. Vesikorvo kaatui, lausui hän emännälle. Hääh? Vesikorvo kaatui. Kaapuko?
»Hääh?» kysyi sängystä vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla äänellä. Kertoja meni sängyn ääreen ja jutteli asian uudestaan. »Valehtelet», tuumi ukko, nähtävästi kuitenkin ollen kahdella päällä uskoa tahi ei. »Etkö sinä ole Koipi-Siukku?» »En minä ole kuin pappilan isäntärenki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.» »Hoo, no oletko sinä sen veli?»