United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä paitsi oli kallio koko leveydeltään haljennut, ja halkeama oli sitä laatua, että pelkäsimme sen tukkimisen melkein mahdottomaksi. Sivulta päin oli meidän kuitenkin pian pakko ryhtyä siihen työhön, sillä jo toisena aamuna, kun komisarius tarkasti tukkimismahdollisuuksia, paukahti taasen Jaskan pistooli, ja kuula suhahti niin läheltä ohi, että särki komisariuksen virkalakista lipan.
Ylöspäin katua Lipan jälkeen asteli mietteissään yhä ja niin oli ärtyisäksi piltoutunut, että pitkäkseen oli töytätä Tuovilan Taavetin, kun tämä vastaan tullessaan olisi potellistaan ryypyille tarjonnut ja kellon vaihetukselle... "Ka, jopahan viimein Kallenkin tapaa, en ole nähnytkään koko päivänä! Terve, terve! No mitenkäs se on markkinaisten kanssa?"
En voi asiata auttaa. Koetan muuta keinoa. Panen semmoisen syötin, joka kokonaan eroo niistä, joita ne ottaa, panen ison lohiperhon. Turhaan. Panen pienen lipan, joka jäljittelee pienen valkean kalan liikettä. Siihen ottaa samassa, se on tämän yön suurin saalis, mutta enempää en taaskaan saa. Heitän kastematoa, jota joskus ottaa, mutta josta ne eivät tänään ole tietävinäänkään.
Härmänmäen isäntä reutasi äkeissään kirveen Lipan käsistä ja lähti kirves olalla ulkoisalle... Pirtin seinän kupeelta otti suksensa ja toisen sompasauvakon varassa hiihti riihentauspellon poikki koivumetsään päin sepipajua ja vitaksia noutamaan.
Ja niin lähtivät miehet ja jättivät Kallen siihen, ihan Lipan kynsiin. "Morsiamesi? Sinäkö mun morsiameni?..." kysäsi Kalle tuimasti Lippaan kääntyen. "Ka, mikäpähän minä sitten lienen ... pitäisipä tuo vain sinunkin tietää... Täss' on vielä sormessani sormuksesikin, jonka Maarian-lauantaina annoit ... ja hyvinpähän silloin koreasti puhuit... "Humalassa lien ollut..."
"Kuulehhan Mattia vain!... Et sitä niinkään lankakeränä hypittele ... ei se olekkaan niitä kaurapuurolla ruokittuja tuo meidän Lippa ... kyllä taidat tehdä viisaammin, jos itse Lipan syliin istut, Matti! Vai mitä se siihen Lippa arvelee?"
Matin oli määrä huolestaa musta heinäkuorman aisoihin. Emännän ja Lipan kanssa arveli isäntä reslallaan etukynnessä pölyytellä ja Matti sai pysyä perässä, jos saattoi. Hyvä se oli sattunutkin keli tällä kertaa, niin ett'ei nyt häkkikään paljo ruunan perässä vastustellut.
"No kun lie ollut pestatessa puhe, niin päästä kait sun sitten pitää, eihän siinä mikä auta..., mutta kannaksilla sinä pysytellä saat, jos et Mattia hyvin puhutelle ... ihan kannaksilla!... Vai otatko sinä, Matti, Lipan syliisi, kun tästä markkinoille lähdetään ... ei kuulu jäävän kotimieheksi, vaikka peto olkoon! "Hääh!" kysäsi Matti verkalleen ja ylös katsomatta.
"Elä sinä moiti, Lippa, markkinoitasi, hyvät sinä markkinat pidit, kun oikein ajattelet", nauroi Härmänmäen isäntä, joka oli saanut kuulla Lipan ja Kallen välisestä asiasta vähän. "Enpä heitä pahoin moitikkaan!..." tuumasi Lippakin.
Olisi hän muuten hyvinkin ilahtunut yhtymisestä, mutta kovin oli nyt Härmänmäen Lipan uhkaus happameksi miehen mielen saattanut ... ei välittänyt edes Reetastiinastakaan! "Vai olisit sinä markkinaisia vailla? Mistähän hyvästä sulle niitä pitäisi mukamasti?..."