United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasemmassa kädessä oli roistolla paljastettu puukko, mutta kun komisariuksen revolveri tähtäsi suoraan hänen rintaansa, ei hän rohjennut lyödä. Huomasi kai, että luoti olisi ollut kättä nopeampi. Jaska tekeytyi nyt nöyräksi ja heitti puukon pois. Komisarius laski silloin revolverinsa suun maata kohti.
Täll'aikaa olivat kuitenkin siirtokunnasta lähteneet karkulaiset saapuneet Espanjaan ja hovissa tehneet kovia valituksia ja syytöksiä Colomboa ja hänen hirmuhallitustaan vastaan. Tämän johdosta lähetettiin Espanjasta erityinen komisarius Juan Aguado asioita tutkimaan. Hän tuli Hispaniolaan 1496 vuoden alussa.
Mutta toista juodessa esitti asessori Jalopeuransydän maljan isännälle, joka tänään täytti seitsemännenkuudetta vuotensa. Näin kului atria parhaimmassa sopusoinnussa, ja komisarius, vaanjunkkari sekä sihteeri Lundberg eivät suinkaan olleet vähimmän tyytyväiset.
Ja siihen hän ei nyt kyennyt, kun oli monen metrin paksuinen kallio välillämme. Tahtoa häneltä ei puuttunut. Eikö komisarius ollenkaan koettanut saada Kyttyräistä hyvällä antautumaan? Koetti hän. Kun siinä oli keskustelu syntynyt, selitti komisarius, että jos mies vapaaehtoisesti antautuu, on tämä aina laskettava hänelle lieventäväksi seikaksi tuomittaessa.
Sangen sopiva lapsille, ja nöyryydellä mies nousee, vakuutti herra komisarius, jonka tyttäret juuri olivat saapuvilla. Se on totta, säesti nuori kirjuri. Ja joulun aatoksi olemme kaikki kutsutut herra Kehnolin'ia tervehtimään; hän on Aatami. Mutta miesparka vaan ei osaa ruotsia. Herra, joka ei osaa ruotsia! huudahti yhteen ääneen koko seurue.
Eihän koiruus kielletty ole, kun vain viljellä viitsii. Ja Jaska viitsi. Rupesi tuo ruokoton vielä hävyttömyyksiä latelemaan komisariukselle ja minulle. Eikö komisarius yhtään suuttunut? Parasta oli olla suuttumatta, kun emme hänelle kuitenkaan mitään mahtaneet. Minä miehelle kuitenkin muistutin, ettei haukku haavaa tee, jos ei puulla päähän lyödä.
Ja kun setä kertoi käsikahakan kuumuudessa kepillään iskeneensä erästä kaartilaista suuhun, niin että tämä oli niellyt pari etuhammasta, purskahti Ville aika nauruun sanoen: »Se on helkkari vieköön valhe, ja aika valhe onkin.» Samassa hän otti suustaan kaksi tekohammasta, näytti ne sedälle ja sanoi: »Tässä näette, herra komisarius, että hampaat ovat vielä nielemättä ja yhtä eheitä kuin ennenkin.
Minä, joka olin kepposen keksijä, sain siitä hyvästä ensimmäisen mitalini, ja luutnantti joka ehdotuksen vei everstille, sai vieläkin komeamman kunniamerkin. Sulun tekeminen tähän paikkaan ei ollut mahdoton, joskin työläs toimi. Ja komisarius piti tuumaa hyvänä, kun puolet työstä oli joka tapauksessa tehtävä karkausmahdollisuuden estämiseksi.
Hän oli sentähden ottanut pistoolin käteensä hän piti aina sen mukanaan, mihin vaan meni, koska "teillä ja poluilla oli paljon ilkeätä väkeä," ja meni tällä aseella varustettuna miehekkäästi alakertaan. "Ah, Herra Jumala, varjele meitä!" valitti hän tuskallisella äänellä. "Vaiti siellä!" sanoi komisarius häätävällä äänellä; "muutoin ne menevät pakoon."
Ne olivat nimismies ja vaanjunkkari, jotka olivat tarpeettomasti aseisin pukeuneet, ja sentähden nyt pistoolinensa ja miekkoinensa vetäytyivät huoneisinsa. "Pappi on hullu!" väitti komisarius, kun he yhdessä menivät rappuja ylös. "Tosin on hän hullu," sanoi vaanjunkkari; "en totta tuommoista seikkaa ole eläissäni nähnyt."