United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauniita kuvia näkivät he uneksiessansa, sillä he katselivat toinen toisiansa; autuaina tunsivat he elävänsä semmoista onnen päivää, joka ei koskaan saattaisi loppua, ja joka merkitsi itseänsä ijankaikkisuutta, koska he eivät myöskään tienneet, milloin se oli alkanut. Mutta semmoista onnellista lepoa ei suotu kaikille, jotka siellä sinä yönä lepäsivät. Ei ainakaan komisarius sellaista nauttinut.
Kaksi silmää vierahalla, kolme komisariuksella. Jos komisarius olisi nyt luullut häntä sorsanpojaksi ja ampunut, olisi Jaska ainaiseksi lusikkansa heittänyt. Mutta eiväthän hurjan luut ensiksi mätäne. Ja Jaskan luut ehkä suorittavat vielä kerran hänen puolestaan sen osan kuritusta, jota hän ei ehdi itse suorittaa. Kuinka niin? En tiedä, liekö totta.
Komisarius oli kuitenkin päättänyt juuri tästä paikasta sulkea vapaan kulun Jaskan pesästä. Tämä oli varsin tarpeellinen toimi, sillä niin kauan kuin kulku oli tästä paikasta vapaa, oli paikkaa ehdottomasti yöt päivät vartioitava. Muuten oli melkein varma, että linnan herra käyttäisi ensimmäistä sopivaa tilaisuutta karatakseen.
"On," vastasi hän, juoksi sitte huoneesensa ja tuli heti takaisin tuoden avaimen, jonka hän itse otti esiin ja asetti maisterin oveen. Heti tempaisi komisarius sen selälleen, ja nyt huusi ruununpalvelia peljättävällä äänellä: "Seisokaa, rosvot!" Mutta kun nyt morsian tuli lamppunensa ovelle, ei siellä nähty ainoaakaan rosvoa.
Hän souti heti maihin, ja Ville antoi sotilaallisen raportin: Herra komisarius, minulla on mukanani vangittuina kaksi miestä, jotka todennäköisesti kuuluvat rosvojoukkoon. Tunnen ne molemmat. Poliisitutkinto on pidettävä heti, kun tulemme toiselle rannalle, missä ovat tarvittavat kirjoitusvälineet. Setä onnitteli Villeä, kun heti ensimmäinen etsintäretki oli onnistunut näin hyvin.
Paitsi niitä paikkoja, joista puron vesi tuli sisälle ja juoksi pois, molemmat olivat helposti kivillä tukittavissa siten, ettei niitä sisältäpäin saanut avatuiksi. Komisarius myös määräsi näitten tukkimisen ensimmäiseksi tehtäväksemme ja vielä saman päivän illalla ei Jaskalla ollut muuta pakotietä luolastaan, kuin minkä puro tarjosi siinä paikassa, jossa olimme kohdanneet toisemme.
Komisarius ja vaanjunkkari heittivät kiireesti syrjään huonekalut, jotka maisteri oli tapuloinut oven eteen, ja edellinen otti morsiamen kädestä lampun ja meni se kädessä kammioon. Ei sielläkään ollut yhtään ihmis-olentoa, mutta samassa kun komisarius astui sinne, tuli hänen koiransa Fylaks nöyränä ryömien herraansa vastaan. Tämä olikin todellinen murtovaras.
Komisarius, vaanjunkkari ja sihteeri, jotka kaikki olivat totiukkoja palasivat jälleen siihen huoneesen, josta olivat lähteneet. "Onpa tuo maisteri aika veitikka värsyjä sepittämään," sanoi komisarius, "tuskinpa olisin sitä hänestä uskonut." "Niin, onhan hän oppinut mies," arveli vaanjunkkari; "mutta olenpa minäkin aikoinani värsyjä sepitellyt.
Kun Jaska veden alituisesta nousemisesta huomasi pian hukkuvansa, ellei hän pääse vankilastaan pois, oli hän sukeltanut ja onnistunut nousemaan tuon saman suppilon kautta yläpuolella olevaan lammikkoon. Hänen täytyi kuitenkin pian nousta pintaan ilmaa saadakseen, ja vaikkei hän näyttänyt paljon muuta kuin nenän vedenpinnan yläpuolella, oli komisarius hänet huomannut.