Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Vähän matkan päässä näistä seisoi nimismies, sekauneena ahkeraan keskusteluun erään arvokkaan talonpoikais-ukon kanssa. Siellä puhuttiin vuodentulosta, karjan hinnoista ja veroista y.m.s., mikä huvitti "rakasta isää," jonka suosion voittamisesta komisarius näytti pitävän tarkkaa huolta.
Herrasväen kesken nousi vilkas puhe pöydässä, ja ne, jotka tässä ensisijassa puhetta johtivat, olivat "komisarius" ja vaanjunkkari. Edellinen puhui viimeisistä ulosmittauksistaan semmoisella innostuksella, joka näytti osoittavan, että hän piti näitä toimituksiansa ei ainoastaan soveliaana, vaan milt'ei enemmän siveellisenä vaikutuksena, jota hän todellisella hartaudella harjoitti.
"Se on maisterin huoneessa," sanoi morsian osoittaen, niinkun hänellä olisi ollut komentokapula kädessään, erääsen oveen edempänä porstuassa. Ratkaiseva silmänräpäys oli läsnä. Komisarius juoksi, pistooli vasemmassa kädessä, ovelle, joka oli suljettu ja avain lukosta pois otettu. "Onko semmoista avainta joka tähän käy?" kuiskasi hän morsiamelle.
"Hän on tullut hulluksi," sanoi komisarius porstuassa seisoville. "Häntä pitää tarkasti vartioida." Tästä äänestä tointui vihdoinkin Lahja jotenkuten; ja kun hän nyt näki nimismiehen, asetti hän tuolin sivulle ja huusi väsyneellä äänellä: "varkaita tuolla!" osoittaen tapeetti-oveen, joka vei kammioon.
Vaan heti kun komisarius jälleen määräsi hänet olemaan kotitarkastuksessa läsnä, meni Hinkki illalla sivilivaatteissa ja kasvot noettuina sen luo, jonka huoneessa kotitarkastus oli määrätty pidettäväksi, ja sanoi: Paljokos annatte tärkeästä ilmotuksesta?
Hän nousi seisoalleen. Hän teiskaili lattialla. Hän iloitsi toivossa. Ja sinä, ihana neitsyt, joka sydämeni tanterella tanssit lausui hän, seisahtuen ristissä käsin, etkö silloin ihastu? eikö silloin sydämesi puoleeni pala? Eikä suinkaan sitä herra komisarius tyttäreltänsä kieltäisi. Sitten vilkaisi hän kirjahyllynsä vihkopinoa, jonka hän oli hankkinut tietoevääksi viimeisellä kouluajallaan.
Kerroin nyt, millainen oli asian laita ja että komisarius oli lähettänyt minut hankkimaan pari miestä lisää, kuljettaaksemme ilman vahingonvaaraa vankimme asutuille seuduille. Miehet ymmärsivät puheeni todeksi, ja kaikki tarjoutuivat heti toimeen. Tunnin jälkeen istui kolme isäntämiestä ja Sitkan vaari mukanani Sitkan isossa heinäveneessä matkalla järvelle päin.
Kirkonkylässä oli jo juhannuksen aikana liikkunut huhu, että komisarius ja hänen seuralaisensa on tapettu. Jokin puhe sedän puukottamisesta oli kai levinnyt Riitalammille, iskusta oli tehty kuolemanisku, ja minä sekä Ville olimme kaupanpäällisenä seuranneet mukana. Menimme tupaan, jossa minun tuloni huomattavasti kevensi mieliä. Kaikki olivat uskoneet minun jo olevan manalassa.
Silloin lähetettiin taas Espanjasta uusi komisarius, tällä kertaa ei kuitenkaan korkeaa sivili-virkamiestä eikä sotaherraa, vaan kaapuun puettu pappi, Pedro de Gasca.
Ville oli viime talvena päättänyt hankkia itselleen »leipäsuden». Ja kun tämä oli talon tytär, ei Ville tahtonut hänestä tehdä rengin vaimoa. Ja vaikka komisarius oli luvannut korottaa Villen arvon voudiksi ja ottaa nuoremman rengin Villen komennettavaksi, oli Ville pysynyt päätöksessään ja aikoi Köyristä muuttaa ja ryhtyä tuvanrakennushommiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät