United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itki suurta, pitkää, valittavaa särkyneen elämän itkua, joka tunki Johanneksen luihin ja ytimiin. Jos hänellä nyt olisi ollut revolveri, hän varmaan olisi ampunut heidät molemmat. Mutta sekin puuttui häneltä juuri nyt. Ainoa, mitä hän voi, oli viheltää ajuri ja antaa heidän hotellinsa osote hänelle. Kuomuun saakka hän jaksoi vielä saattaa Liisan. Mutta siellä laukesi hänenkin hermojännityksensä.
Minä yönä tahansa saattoivat esimerkiksi naapurimme, Stapletonin sisarukset joutua hänen uhrikseen, ja ehkä juuri tämä ajatus sai sir Henryn niin innokkaasti tuumimaan hänen kiinni ottamistaan. "Minä tulen mukaan", sanoin minä. "Noutakaa sitten revolveri ja vetäkää saappaat jalkaanne.
Me jouduimme parhaaksi kun ovi särkyi saranoiltaan auki ja kaikin kävimme sisään. Siellä mies istui pöytänsä ääressä tuolillaan hervotonna. Veri virtasi ohimosta, joka oli ammuttu puhki. Revolveri oli pudonnut lattialle. Irene vaipui tainnoksiin ja minä kannoin hänet sohvalle. Vanha rouva veljensä kera rupesi miestään virvottelemaan, mutta lääkärin tutkinto osotti, että hän oli juuri kuollut.
Kumpikin iloisina ja tyytyväisinä, kumpikin pyylevinä, päivänpaisteisina ja siihen määrään mitään pahaa aavistamattomina, että Johannes rupesi jo epäilemään, oliko hän ehkä uneksinutkin kaikki ja eikö kuoleman enkeli sitten liihoitellutkaan heidän päittensä päällä. Hänen kätensä meni vaistomaisesti taskuun. Kyllä oli, kyllä liihoitteli. Ei, ei hän ollut uneksinut. Olihan siellä revolveri.
Juuri kun istuin täällä kaikessa hiljaisuudessa, niin täyttää ovesta mustapartainen mies kiiluvine silmineen ja revolveri kourassa. »Pummi on minun kintereilläni, piiloita minut, nuorukainen», huutaa hän, »tahi olet kuoleman oma!» Vavisten säikähdyksestä aukaisen kaapin oven ja työnnän hänet sisään ja hän uhkaa vielä, että »jos vaan ilmaiset minut, sinä jeeveli, niin ensimmäiseksi sinä saat kuulan pääkalloosi ja »
KAARLO. Kummallista, etten häntä kohdannut. Arvattavasti ei hänen tee mielensä tavata minua. LIINA. Ei suinkaan, mielettömiä ihmisiä jotka kulkevat revolveri taskussa, ei ole niinkään hauska kohdata. KAARLO. Mieletön, niin, olet oikeassa; mutta kuka on saattanut minut mielettömäksi? Voi Liina, Liina!
Ellen kävi istumaan. Aina sama näky, sama kuva ja korvissa soi: jos olisinkin kuollut! ja: toivotonta, ihan toivotonta! Hän meni ikkunan luo, avasi sen ja katsoi ulos hiljaiseen, valoisaan, kauniisen yöhön. Tämä oli melkein katkeraa ivaa. Hän kallisti päätänsä ja mietti. Meni piirongin luo ja etsiskeli. Revolveri oli siinä. Samassa kuului Henrikin ääni ikkunan ulkopuolelta.
»Minä tulin pyytämään apua», sanoi Levon. »Ohoo! Kun herra pormestari näin matalasta majasta tulee apua pyytämään, niin voi olla varma ettei ole kysymys kassanvajauksista.» »Niistä juuri.» »Vai niin. Sinä vain annat valjastaa itseäs yhä edelleen. Onko jo revolveri taskussa?» »On.» »Olisi hauska nähdä!» Levon näytti. »Totisesti.
Mitään muuta lakia ei ensimmältä ollut kuin nyrkki, puukko ja revolveri. Vähitellen saivat seikkailijat kuitenkin keskenänsä ja omaksi turvakseen jonkinmoisen hallituksen aikaan, kunnes vihdoin unionin hallitus tuli väliin ja järjesti siirtokunnan melskeiset olot.
Ja tuo vertaus iski häneen kuin ahdistava tuska, ja revolveri pöydällä oli niinkuin vaatteet, joita Kyllikki taasen alkoi riisua. »Mitä sinä oikein tarkotat tahdotko tehdä minut hulluksi?» huusi hän tukehtuneella äänellä, repien molemmin käsin epätoivoisena tukkaansa ja syöksähtäen rajusti ovellepäin. Kyllikki tunsi veren ja lämmön palaavan tyrskyten ruumiiseensa.