United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Luulen että hän tekisi juuri niinkuin ehdotatte", sanoin minä. "Hän menisi Barrymoren perässä ja ottaisi selville mitä hän tekee." "Sitten voimme yhdessä tehdä sen." "Mutta hän kuulisi varmaan meidän askeleemme." "Hän on hieman huonokuuloinen, ja joka tapauksessa täytyy meidän alistua siihen mahdollisuuteen. Tänä yönä odotamme minun huoneessani kunnes hän on mennyt ohitse."

Lentsin piti istuman hänen viereensä ja puhuman oikein lujaa, koska hän oli huonokuuloinen. Hän oli ollut Lentsin äidin leikkikumppani ja tiesi kertoa hänestä paljon, kuinka he nuorina ollessaan olivat yhdessä hauskutelleet erinomattain huviajoissa laskiaisaattona, joita ei nyt enää vietetty, ja silloin Maria aina oli ollut ensimmäinen laskemaan hauskinta leikkiä.

Eihän tuota ole vielä syötykään! virkkoi Juuso. Heitetään se työ huomiseksi! Elä heitä huomiseksi, mitä voi tänään tehdä! Tahdotko, Jaakko, voitaleivän? Onko sinulla? Ei sitä ole, vaan saahan tuota tarjota! Emäntä hoi! huusi Juuso emännälle, joka pani uunia lämpimään. Punnitkaapa meille viisi naulaa leipää! Häh! kysyi emäntä, sillä hän oli hyvin huonokuuloinen.

Hänellä oli ikää 75 vuotta ja kaikki pyhimyksen hyvät avut ja se ainoa vika vaan, että hän oli vanhuuttansa hyvin huonokuuloinen. Mutta kumminkin saarnasi hän risti- ja rippilapsillensa sitä kauniimmin, ja mielellään häntä kukin kuuntelikin. Tosin hänellä ei ollut muuta kuin kaksi tekstilausetta, ikäänkuin koko hänen uskontonsa olisi niihin suljettu.

Pata valttia", lisäsi hän sitten ja löi nyrkillään pöytään, siten vahvistaakseen arvonsa osoitusta. Kaulion vastassa sattui istumaan muuan huonokuuloinen maanmittari, jota sanottiin typeränpuoleiseksi mieheksi, mutta jolla kaikessa hänen typeryydessään oli se hyvä avu, että hän puhui suoraan. "Hm!" mörähti hän. "Katkeria ne oli, sanoi kettu pihlajanmarjoista." Herpertti närkästyi.

»Hähkysyi isäntä, joka oli hiukan huonokuuloinen. »Ei suinkaan se ... en suinkaan minä ainakaan tiedä», vastasi emäntä. Nyt pääsi Ellan kieli valloilleen.

»Saa nähdä», virkkoi Mikko, kun kanttori otti ensimmäiset paperit käsiinsä, »eikö niissä ole paljon vanhentuneita». Ja kuiskaten, ettei emäntä, joka ristissäkäsin istui arkun vieressä ja oli hiukan huonokuuloinen, kuulisi: »Se vainaja oli niin huolimaton niiden kanssa». »Mitä sanotkysyi emäntä epäillen, kun näki Mikon kuiskuttavan. »Kanttorille vain tässä, joutavia

Onneksi on hän hieman huonokuuloinen, ja sitäpaitsi oli hän kokonaan kiintynyt omiin puuhiinsa. Kun vihdoin saavuimme ovelle ja katsoimme sisään, näimme hänen nojaavan akkunaan kynttilä kädessä ja kalpeat, tähystelevät kasvot lasissa kiinni, aivan samoin kuin minä olin nähnyt hänet pari yötä ennemmin.

»Häähkysyi sängystä vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla äänellä. Kertoja meni sängyn ääreen ja jutteli asian uudestaan. »Valehtelet», tuumi ukko, nähtävästi kuitenkin ollen kahdella päällä uskoa tahi ei. »Etkö sinä ole Koipi-Siukku?» »En minä ole kuin pappilan isäntärenki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.» »Hoo, no oletko sinä sen veli