United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iikka ei tiennyt, mitä oli tänä päivänä tapahtunut! Tuntui niin syntiselle koko päivä. Mitähän äiti sanoo, kun ei löydäkään häntä vintistä? Sitä ei ollut pallolla ollessa tullut ajatelleeksi. Ja vaikka hän ei mitään syytä tiennyt, mistä olisivat nyt voineet käydä kantelemassa, tuntui kuitenkin kuin olisi käynyt paljon akkoja äidille pauhaamassa ja lapsineen valittamassa.
Joku oli kai nähnyt minun liikkuvan öillä ja käynyt kantelemassa. Mistä sinä tulet? ärjäisi hän ankaralla äänellä. En mistään ... ongelta minä... Sinä valehtelet ... olet ollut yöjalassa. Kuka sen on sanonut? Vieläkö julkeat kieltää! Sinä olet huonoilla jälillä, poika ... mutta varo itseäsi, jos tahdot säästää nahkaasi! Mitä sinä toissa yönä teit siellä Rantalan piian aitassa...
Liisa ei puhunut mitään, ajatteli vain itsekseen, että hän kysyy Tepolta sitä, ja mietteissään asteli puhumatta sanaakaan. »Vaan jos Iikka käypi kantelemassa äidillesi?» arveli Elsa vihdoin äänettömyyden katkaisten. »Ei käy. Iikka ei ole niitä poikia. Isälleen se kyllä sanoo, vaan isänsä toruu toruu se minuakin...»
Oletko taaskin käynyt kantelemassa linnan akkojen kanssa ja kompastunut päällikön rappusiin? Nilkutanko minä? kysyi Lucia koettaen hymyillä, luulenpa todellakin, että vähän nilkutan ... olen satuttanut jalkani... Kiittämätön! lisäsi hän itsekseen. Sinun tähtesihän minä kärsin. Mene tiehesi ja anna minun lopettaa hautakirjoitukseni!
Kun muut toverit pitivät ehdot kohtuullisina, täytyi Rallenkin suostua. Kun vesikorvo oli noudettu, pakottivat toverinsa Rallen ilmoittamaan tuhotyönsä emännälle, muutoin tämä muka käypi kantelemassa rehtorille ja he saavat sitten syyttömästi kärsiä. Ralle oli tottelevainen. Vesikorvo kaatui, lausui hän emännälle. Hääh? Vesikorvo kaatui. Kaapuko?
Mutta se oli paha, että hän ei tavannut Aappoa eikä saanut hänelle leipiään. Kotona arvaavat, että hän on taas ollut hevosta viemässä, josta äiti ei pitänyt. Hänestä tuntui lohduttavalle, kun arveli, että isä on jo työstä tullut kotia. Ja isä istuikin jo syömässä. Näyttivät molemmat olevan hyvällä tuulella, äitikin, josta Liisa heti päätti, että ei ole käyty kantelemassa.
Ei, tänään ei käy, odotan sopivaa aikaa ja silloin tahdon hakea viholliseni hänen omasta pesästään, mutta sitä ennen tahdon laskea nuotan hänen ympärinsä; sillä tavalla, niin, sillä tavalla hän tarttuu minun verkkooni, ja minä voin hänelle tehdä, mitä minä tahdon. Veikkaan kuin veikkaankin, että hän kieltämättä antaa tyttärensä minulle, eikä koskaan enää käy minun päälleni kantelemassa.
»Tule vainkin meidän puolelle!» »Tule meidän puolelle, pannaan Lapin Mikko pois», sanoi Terilän Heikki. »Mikko kun kävi kantelemassa äidillesikin.» Mikko jo alkoi väistyä paikoiltaan. »Elä mene Mikko, ollaan me yhdellä puolen», sanoi Liisa, kun aina muulloinkin halusi olla samalla puolen kuin Mikko, kun Mikko oli hyvä koppia ottamaan.
Jos ovat käyneet äidille kantelemassa ja äiti taas itkee... Vaan hän kertoo äidille asian, miten se oli, ja pyytää anteeksi... Ja hän käypi vaikka Terilällä ja Lapillakin ja pyytää niiltäkin anteeksi, Heikiltä ja Mikolta, jos ei äiti itke... Ja Jumalalta rukoilee anteeksi, jos hän on väärin tehnyt... Sykkivin sydämin astui Liisa portaita ylös ja arkana avasi oven.
Ja Liisa oli kaikista alakuloisin. Saatko sinä taas piiskoja? kysyivät tytöt. Jos käyvät kantelemassa äidille, niin saan. Mutta eivätkö olleetkin pojat ilkeitä? Toiset myönsivät, sillä äänellä, että Liisan syytä ei ollut ollenkaan. Vakuuttivat vielä, että Liisa olisi saanut antaa oikein selkään Mikolle, joka oli aina pahin tyttöjen kiusaaja! Liisa oli hyvillään.