United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on hänen »vaakunansa», selitti isäntärenki. Hän kuvailee olevansa aatelinen. Oliko hänellä siihenkin paroonin lupa? Vanha parooni oli leikkisä mies... Siitä ainakin sallinette minun tehdä lopun samassa. Vai tahdotteko itse? ja sotapukuinen herra ojensi pyssynsä voudille. Olkaa vain hyvä! sanoi tämä. Sotapukuinen herra tähtäsi ja laukaisi alas karhun kuvan viirin nenästä.
»Hääh?» kysyi sängystä vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla äänellä. Kertoja meni sängyn ääreen ja jutteli asian uudestaan. »Valehtelet», tuumi ukko, nähtävästi kuitenkin ollen kahdella päällä uskoa tahi ei. »Etkö sinä ole Koipi-Siukku?» »En minä ole kuin pappilan isäntärenki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.» »Hoo, no oletko sinä sen veli?»
Mylläri oli toimelias mies, varustettu erinomaisilla juttelu-lahjoilla. Nimismiehen palvelijat, joita huvitti aina olla korvat höröllään, kun joku kauan viipyi nimismiehen luona, kuulivat sinä iltana myllärin leikkisän suun parkuvan hyvinkin vakavalla tavalla. Isäntärenki sanoi suu hymyssä: »Niin se on, Mylly-Masa-parka, ei sitä tässä meidän talossa autakaan ketun juonet.»
Jo veräjällä seisoi isäntärenki vastassa ja vei vastatulleen tupaan, jonne koko aluskunta oli kutsuttu häntä kohtaamaan. Uteliain silmin katseli kansa siinä uutta käskijäänsä ja hörökorvin kuunteli, mitä olisi sanottavana ja mitä terveisiä tuotavana, sillä puheliaaksi mieheksi oli pehtoria kuultu mainittavan.
Nyt koetin varoa, etten koskaan tarpeellista tarpeettomain kasaan heittänyt. Vaarini aseman pappilan perheessä huomasin kohta ensimäisenä päivänä. Hän oli nimittäin isäntärenki, ja kaikkein täytyi totella häntä yksin pienimmissäkin. Paljo olikin hänellä tointa ja puuhaa, sillä rovastilla oli iso puustelli hoidettavana.
Siirryin tästä silloin tupaani ja nyt olen siirtynyt tuvastani tähän. Vuoroin vieraissa käydään. Viekää terveisiä kartanon herroille, että karhu on taas pesässään eikä lähde ampumatta. Isäntärenki kertoi voudille, että nyt oli ukko viimeinkin häädetty tuvastaan, mutta ukon terveisiä hän ei vienyt perille.
Ruukilla on valot ikkunoissa Eikä Heikkiä lehmäin paimeneksi siitä pitäen pantu, sen kiven vuoksi. Se oli vanhan Manun totinen varoitus. Manu oli talon vanha isäntärenki. Hän oli nuorempana hänkin oleskellut saharuukilla. Hän ei puhunut mielellään siitä, mikä hänet saattoi sieltä lähtemään. Siitä kerrottiin jos jotakin. Olivat hänelle nauraneet ja irvistelleet.
On olemassa ainoastaan yksi, joka voi tehdä kauniin ilman, ja se on Suuri-Jukka tuolla pilvissä. Suuri-Jukka? Kuka hän on? Hän on mestariseppä, hän. Hän on Herramme isäntärenki ja hänen pajansa on pilvissä. Hän on ukkosen iskijä. Rikki menee nyt kiltisti nukkumaan. Jos tulee kaunis ilma, niin tulee kaunis ilma, ja jos tulee ruma ilma, niin en minä voi takoa kilpaa Suuren Jukan kanssa.
»Mitähän se meidän herra mahtanee ajaa takaa tähän aikaan», arvaili ajopoika. Kun mylläri myöhään lähti, ei hän ollut näkevinään vanhaa tuttuansa, isäntärenkiä, vaikka tämä seisoi pihassa. Pää alhaalla ja omituisen arkana hän käveli nopeasti pois koko kartanolta. Seuraavana aamuna sai isäntärenki käskyn valjastaa hevosen ja lähteä itse kyytiin.
Mutta sehän on jo päätetty, kuulittehan, että tämä on jo tuomittu revittäväksi! sanoi vouti hiukan närkästyneenä siitä, että hänen ehkä luultiin tätä tämmöistä suosivan. Isäntärenki, jo huomenna on tämä harakanpesä purettava! Siitä tuli kuitenkin kartanon voudille enemmän puuhaa ja ikävyyksiä kuin hän oli aavistanutkaan.