United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta me häiritsemme heitä, parasta on mennä kotiin ja maata." He kulkivat hitaasti ylöspäin kapeaa tietä, joka vei Chanteblediin. Edessään näkivät he kuin majakan kaukaisena tulena valon lampusta, joka paloi ikkunalla metsästyspaviljongissa. He eivät puhuneet enään mitään, luonnon majesteetillinen hiljaisuus oli vallannut heidät lähestyessään rauhaisaa kotoaan, jossa heidän lapsensa nukkuivat.
Sinä kutsut heitä telefoonilla tänne molempia. SYLVI. Nytkö heti? AKSEL. Miten vaan tahdot. SYLVI. Mutta jos me sitten häiritsemme sinua? AKSEL. Ei hätää mitään. Kohtahan kello on yksitoista. Minun täytyy tuossa paikassa mennä virastoon. SYLVI. Se on totta, se! Kuinka sinä kumminkin olet kiltti, holhooja-setä. Nyt saat kernaasti lykätä laiskuri-viikkosi ensi kesään. AKSEL. Kiitoksia!
Vai niin, että vanha Kreeta-muori on tämän ajallisen elämän jättänyt! sanoi Bertelsköld liikutettuna. Hän oli isä vainajani nuoruudenystävä ja valonsäde tämän maailman pimeydessä... Mutta me häiritsemme sinua kodissasi, kunnon ukkoseni. Etkö saattaisi majoittaa meitä joihinkin linnan huoneisiin. Teidän armonne täytyy tyytyä minun omaan huoneeseeni, sanoi vouti; siellä on lämpimämpi.
En! näenhän minä silmistäsi ja kuulen ihan selvään äänestäsi, että teillä on hauskempi purjehtia kahden ... me teitä vain häiritsemme. Enkä minä saanut mitenkään vaimoani vakuutetuksi siitä, että voinhan silti rakastaa häntä, jos rakastan purjehtimistakin. Minun täytyi vannoa ja suuteloilla selittää, että minä en vähääkään välitä koko purjehtimisesta.
CASSIUS. Huomenta, Brutus! Liian rohkeit' ollaan; Yörauhaas kenties häiritsemme? BRUTUS. Tunnin Jo ylhääll' olen ollut, valveill' yön. Nuo miehet tunnenko, jotk' ovat kanssas? CASSIUS. Kyll', ihan kaikki; heiss' ei ole yhtä, Jok' ei sua kunnioittais; kaikki toivoo Ett' itsestäsi sull' ois sama luulo, Mi joka kunnon roomalaisell' on. Täss' on Trebonius. BRUTUS. Tervetullut tänne.
»Kyllä, astukaa sisään.» Kun saliin astuivat, tuli matami jo heitä vastaan, ja Arvo sanoi: »Pyydän anteeksi, että yörauhaanne näin häiritsemme, mutta meidän oli tähän melkein pakko, kuten pian saatte kuulla.» »Pue Iirin ylle kuivat vaatteet, muijaseni», käski lukkari. »Hän on noin märkä, kuten näet, ja keitä maitoa, että lapsi saa juoda itsensä lämpimäksi.» »No mikä sinun on, Iiri?
Tää vain ol' alkumyönti. ALCIBIADES. Rummut käymään! Ateenaa vastaan nyt! Hyvästi, Timon! Jos käy, kuin toivon, vielä tavataan. TIMON. Jos käy, kuin suon, en näe sua enää. ALCIBIADES. En koskaan sulle pahaa tehnyt. TIMON. Teitpä: Mua kiitit. ALCIBIADES. Pahaksiko sitä sanot? TIMON. Se nähdään joka päivä. Mene matkaan, Ja mukaas ota narttusi. ALCIBIADES. No, mennään! Me häntä häiritsemme.
Mutta me häiritsemme joka hetki niitä luonnon lakeja, jotka niistä mahtavat tuntua kaikkein järkähtämättömimmiltä. Saatamme ne joka päivä samankaltaiseen asemaan, jossa itse olisimme, jos joku äkkiarvaamatta lakkauttaisi ympäriltämme painovoiman, avaruuden, valon tai kuoleman lait. Mitä ne siis tekevät, jos väkivallalla tahi petoksella tuodaan pesään toinen kuningatar?
Ylioppilaat katkaisivat laulunsa, rämähtivät nauramaan, yksi heistä nosti kohteliaasti hattua ja kumarsi: Anteeksi jos häiritsemme, mutta miksi olet noin surkeana. Onko heilasi vietelty vai tahdotko ehkä paperossin? En. Vai et. Kuka sinä olet? Heittiö. Hauskaa tehdä tuttavuutta. Mutta sinähän itket, lapsiparka, annas kun niistän nokkasi. Mitä itket?