United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olemmehan yksimieliset siitä, että terveys on ajallisen onnen ensimmäisiä ehtoja. Mutta jokainen, joka laiminlyö puhtauden noudattamisen, panee terveytensä lukemattomille vaaroille alttiiksi. Ummehtunut, saastainen ilma asuin- ja makuuhuoneissa estää veren puhdistumisen keuhkoissa. Kalpeat kasvot, voimattomuus ja haluttomuus työhön ovat sen tavalliset seuraukset.
Toinen mittapuu, jota myös näkee käytettävän, on elämän tarkoitusperä tässä tapauksessa vain ajallisen elämän, sillä tulevaisessa elämässä ei enää myönnetä olevan mitään erotusta herran ja työmiehen välillä. Mikä on herrasmiehen elämän päämaali ja tarkoitus? Virkaero täydellä eläkkeellä. Entä työmiehen? Vaivaishoito.
Uusi Jumala omistakaa! sanoi Olai, yksi ja ainoa, josta teille jo paljon puhunut olen ja josta tahdon teille kohta enemmän kertoa ... suuri on hän ja laupias ja kaikkivaltias, joka teille ajallisen ja iankaikkisen onnen on antava. Tulkaa tänne lähemmä!
Etupäässä tulevat tässä näkyviin, kuten kohtuullista onkin, julkiset kristityt. Eikä ole siinä kyllin, että he ovat etunenässä niissä toimissa, jotka koskekoot ruumiillista ja aineellista hätää, ei suinkaan, vaan heillä on erityistoimensa, jotka ajallisen hädän auttamisen ohessa myöskin tarkoittavat sielun ijankaikkista pelastusta.
»Kiusaaja, en koskaan!» Glaukus kirahti raivon puuskassaan. »Et tunne minua, et tunne atenalaisen ylvästä mieltä! Kuoleman äkkikuva minua hetkeksi kamotti, mutta pelko on jo ohi. Häpeä elää iäti! Kuka senvuoksi nimensä antaa pelastaakseen ajallisen elämänsä? Kuka vaihtaa kirkkaat ajatukset pimeihin päiviin? Kuka tahtoo itsensä myydä ja olla tahrattuna kunnian ja rakkauden silmissä?
Kun käyty oli koko porras-polku allamme aina viime astehesen, katseensa kiinnitti Vergilius minuun ja virkkoi: »Nähnyt tulen ajallisen nyt oot ja ijäisen; sa paikass' olet, miss' omin voimin voi en enää mitään.
Ainoastaan ajatuskin siitä on jo esi-maku iänkaikkisesta kadotuksesta. Ja kuinka monta eikö sentään, semmenkin yhteisessä kansassa, ole tullut tähän pakotetuksi! Hirvittävää on myöskin olla paikalla siinä tilassa, kuin isä ei mistään muusta syystä, kuin ainoastaan noudattaakseen omaa turha-mielisyyttänsä, menee uhraamaan lapsensa ajallisen onnen ja ilon.
Useasti kävelin ulos kaupungista johonkuhun yksinäiseen puistoon, lu'in virsikirjastani virsiä ja rukouksia, ja sillä keinoin taivuttelin itseäni vähin erin Jumalan etsimiseen. Siitä seurasi, että synteini tunto alkoi ruveta edistymään, mutta sitä häiritsi alinaikainen ajallisen elämän suru.
Kun käyty oli koko porras-polku allamme aina viime astehesen, katseensa kiinnitti Vergilius minuun ja virkkoi: »Nähnyt tulen ajallisen nyt oot ja ijäisen; sa paikass' olet, miss' omin voimin voi en enää mitään.
Kun ennättäisivät tyyntyä nämä suuren onnen ja suuren surun nostattamat laineet, eikö hän silloin tuntisi, että tärkein tekijä ajallisen onnen saavuttamiseksi sittekin oli oikealle alalle joutuminen, kokemus elämää täyttävästä ja omaksi ottavasta kutsumuksesta? Toini hääti ajatukset luotaan. Hän ei tahtonut muistella mennyttä ja tutkia tulevaisuutta, niin että unohtuivat nykyhetken velvollisuudet.