United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin vasta huomasin, Mitä tässä tarvitsin, Rukoilin kuin ryöväri. Jumala sen havaitsi, Tuli kohta auttamaan Avarasta armostaan. Järjen päivä pimeni; Uskon aurink' yleni; Toivon täysikuulla oi! Pääsijäinen riemun toi. Hauta kas! nyt aukeni Pyhä halu virkosi ; Usko, Henki sanomaan Kiiltävissä vaatteissaan Riensivät; mä pelkäsin, Vallan maahan katselin.
Päivä vieri, himmeämmin hehkui Länness' aurink', unta tuuli etsi, Hellaan taivaalt' illan rauha laski. Ei nyt tähän tauluun ukon silmä Viehtynyt, vaan nuorukaiseen yksin Silmä ynnä aatos kiintyi. Kauan
Levottomin silmin vaimo aina Katsoi pikkulasta povellansa; Mies se tähtäs aina polun päähän. Ikävöiden veikkoansa sieltä. Virkattu ei sanaa; sirkka yksin Kirkui heiniss', sorsa lammikossa Ynnä joskus äidin rinnall' lapsi. Näinpä päivä hiljaksensa päättyi. Vaan kun aurink' uupui vuorten taakse, Paikallaan viel' istui Aatu, sentään Viilall' enää vihlomatta rautaa, Urkkien vaan yhä polkutietä.
Säteilee aurink' aamuinen, Se luonnon verhoo loisteesen, Ylhällä lintuin laulu soi; Kuink' kylä hiljaa olla voi? Lepääkö vielä peltomies, Vaikk' aikaa leimuu päivän lies', Ja sarka kultaa kellertää? Miks' tuota nyt hän hylkäjää? Vaan kas! hän aukoo porttiaan. Oi autuasta katsettaan! Maan raskaat alhais-aattehet Hän heitti pois kuin vaattehet.
Oo suora, vapaa vaan, Ja, niinkuin kuusi, vankka, Jonk' kotikorpes sankka Luo pilviin nousemaan. Ja silmin kirkkahin Sa katso ihmisiin, Kuin aurink' ilmi kulkee Ja mailmallen on julkee. Ja tosi ollos niin, Ett' Herra katsastella Hetkellä jokaisella Voi sielus syvyyksiin.
Näin hän virkkoi; vitsan lyömäst' orhi Lähti kohta karkuun taipaleelle. Aatu itse poikkes tieltä metsään, Sairas kantain sairast' ystäväänsä, Puolisonsa kulki kolmantena. Kahdest' aurink' oli mailleen mennyt, Kahdest' yöstä valjennut ol' aamu; Vaan kun kolmas päivä iltaan päättyi, Lepopaikan löysivät he, ladon Etähällä ihmis-asunnoista.
Katselijat laskeusivat polvilleen ja lauloivat: "Kuin kulta aurink' esiin käy." Mutt' André puhkes itkuun; jokin häness' oli nyt tullut vapautetuksi. "Anna anteeks minulle!" virkkoi hän vaimolleen ja isälleen, "anna minulle anteeks, samoin kuin Jesus Kristuskin katkeralla kärsimisellään ja kuolemallaan minulle anteeks antanut on." Kertomat Lamik Rikkutin tuomiosta ehtivät nyt Kautokeinoon.