United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lasi toisensa perästä tyhjeni, täyttyi, taas tyhjeni ja täyttyi ... ystävykset katselivat menoa tuolla ulkona ja puhelivat entisistä muistoista ja hauskuuksista, joita ennen vanhaan yhdessä olivat viettäneet. Vähitellen olivat he joutuneet tuohon omituiseen tilaan, joka mielet niin pehmeiksi ja tunteellisiksi tekee, joka sydämmen sulut aukoo ja tunteen virtaukset höllistää ja kahleistaan päästää.
Näetkös, poikaseni? Nyt varustaudu itse. EROS. Heti, herra. CLEOPATRA. Ovatko soljet hyvin? ANTONIUS. Oivast' aivan. Ken nämä aukoo, ennenkuin sen itse Leponi tähden suon, saa tuta myrskyn. Haperrat, Eros; kuningatar paremp' On asemies kuin sinä. Joutuun! Armas, Jos tänään taisteluni näkisit ja Kuninkaan ammattia ymmärtäisit, Näkisit taitoniekan!
Niin on toki menevän näköinen tuo kokka... Se on suikea kuin kuikan kaula... Paras paatti tämä on näillä vesillä... Paraspa toki tavallakin näillä vesillä ja taitaa se saada vertaistaan hakea muualtakin. Kaukaapa saa hakeakin... Ja se ei jäiden lähtöä odotakaan, vaan aukoo itse itselleen ja muille... Tokko lienee vielä tämän täällä ollessa muu laiva mikään ennen tätä tullut rantaan?
Katso sortumatta, säikkymättä surmaa, Jalo uinuu vielä kesken kalman turmaa, Jumal'-lapsen luokse laskee enkeleitä, Näilt' ylevää vapautta se syö. Lempikätten alla hälle voimat varttuu, Aatesäkenistä kirkas lieska karttuu, Silmäns' aukoo hän ja katsahtaapi teitä, Orjat, tyrannit ja turmion-yö!
Kovan kovaan kohtaloonsa Sortuu urho lapsineen: Apua ei mailma kaikki Hälle valituksineen. Tuhat vuotta tuskiansa Kärsinyt, hän vieläkin Kärsii yhtä kipeästi, Hellin ihmistuntehin. Mutta kerran hellämieli Sankari sen nähdä saa: Ja hän päättää käärmehistä Sukukunnan kirvoittaa! Häll' on loitsut vallassansa, Joilla myrkkyrenkahat Aukoo toisen toisestansa, Kivut häätää kauheat.
Viini tekee sinut nuoreksi, iloiseksi, vilkkaaksi, rohkeaksi ... viini tekee sinut onnellisemmaksi kuin yksikään Jumala... Mutta, saakeli, on totta, mitä sanotte: hän ei ole kaltaisensa. Ensikertaa minä näen miehen jäävän alakynteen Bakkuksen kanssa otellessa. Ruys avasi huulensa ja mutisi: Minä tulen... Hyvä, hän murtaa äänettömyytensä sinetin ja aukoo kaunopuheisuutensa sulut. Jatka, äijä!
Lämpiävät liedet, talot; Kajaanissa noustaan varhain, sytytetään pärevalot, yksin porvaristo parhain vielä vetää siki-unta; toiset porttejaan jo aukoo, tarinoidaan, luodaan lunta silloin uni, toimi taukoo.
Ville ei epäillyt menestystään uudismökissään. »Jos tässä tervennä pysytään, eikä pane halla.» Ja ikäänkuin arvaten ajatukseni juoksun, lisäsi hän: »Kyllähän se on pakkasen pesä tuo notko tuolla. Mutta kun kyynärpäineen tässä pyörästelee, ajaa korpea ulomma ja aukoo reikiä auringolle... Se nyt vielä tuntuu kylmältä näin iltasilla, mutta tulkaahan ensi kesänä katsomaan.»
Mutta ei tahdo suru kuitenkaan surulle tuntua, ei ota mieli oikein masentuakseen eikä saa sijaa yön synkkyys, sillä ulkona on aina valoisa. Ja se valo tulee sieltä samasta pohjoisesta, josta talvella tuli pimeä. Se enenee joka aamu, se lähenee päivä päivältä, se aukoo peitteitään ja hulmahtaa yht'äkkiä esille kuin piilosilla ollut.
Kas, kuink' armas aamu koittaa Idän kaukomerten takaa, Kultaan verhoo, purppuroittaa Maan, mi tyynnä alla makaa. Usvat haihtuu, talvi taukoo, Luonto herää, silmäns' aukoo. Leivo, liehusiivillänsä