United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänestä kuitenkin Gregorius poikkes; mut koska aukes taivahassa tässä katseensa, itse itselleen hän hymyi. Ja jos niin suuret salat julkituonut maan pääll' on ihminen, äl' ihmettele! Tuon täällä kertoi hälle se, ken näki, ja paljon muuta taivahista näistä.» Yhdeksäskolmatta laulu Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas on yllään ynnä Vaaka, uumenillaan taas yhteisvyönä horisontin piiri,
Sillä aikaa viivyn hetken tuolla Torppasessa maantien vierisessä, Tyttö kulta tuloain siell' uottaa." Haastoi näin ja poikkes torpan tielle. Veljet vitkaan astuen jo ehti Määräpaikkaan, missä lammen luota Honkanummi nousi laakson laitaan. Siellä viidan väijyksissä piillen, Pitkin tietä kaikki katselivat.
Mies se mielellä hyvällä Sysäsi kukon kätehen, Jonk' oli sisähän kissa, Pantu katti karvoinensa. Hetipä läksi tulliherra, Tämän miehenpä tupahan Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa.
Hetipä käski tulliherra Tämän miehenpä tupahan, Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa. Tämä on laulu laitettuna, Sanat väätty Väänäseltä.
Hänestä kuitenkin Gregorius poikkes; mut koska aukes taivahassa tässä katseensa, itse itselleen hän hymyi. Ja jos niin suuret salat julkituonut maan pääll' on ihminen, äl' ihmettele! Tuon täällä kertoi hälle se, ken näki, ja paljon muuta taivahista näistä.» Yhdeksäskolmatta laulu Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas on yllään ynnä Vaaka, uumenillaan taas yhteisvyönä horisontin piiri,
Näin hän virkkoi; vitsan lyömäst' orhi Lähti kohta karkuun taipaleelle. Aatu itse poikkes tieltä metsään, Sairas kantain sairast' ystäväänsä, Puolisonsa kulki kolmantena. Kahdest' aurink' oli mailleen mennyt, Kahdest' yöstä valjennut ol' aamu; Vaan kun kolmas päivä iltaan päättyi, Lepopaikan löysivät he, ladon Etähällä ihmis-asunnoista.
Tuli taisto, voitto petti meidät, Joku pääs vaan kuolemasta, nekin On kun lehdet myrskyn lennättämät. Viha virtasi, kun kevättulva Seudulla, ei yhtään säälimistä Aseeton, ei mies, ei vaimo nähnyt. Valui aamulla jo virta tänne, Kirkon kello kun soi ensi kerran. Meille poikkes aalto ryöstämähän. Hirmuin kertoelma heittäkäämme!
Ja talvi poikkes, lumi sulj, tulj kevät riemuineen; Sanoma tulj: sun isäsi on kuollut taistellen. Mä silloin mietin mietteitä, Surussa riemuis' olin mä;