United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puikkii poika miehen lailla lannon laajan rajamailla: heilan ryöstää, kiirein tuo Ylämaahan äidin luo! Piru ja tulliherra. Piru soitellen nilkutti kaupunkiin, pois tanssitti tulliherran. Kaikk' eukot ne huus: "Kas Kehnoa vaan! No onneksi kaappaus kerran!" Ja piru on pois, ja piru on pois, piru pois vei tulliherran; hän tanssi pois, hän tanssi pois, pois tanssitti tulliherran!
Mies se mielellä hyvällä Sysäsi kukon kätehen, Jonk' oli sisähän kissa, Pantu katti karvoinensa. Hetipä läksi tulliherra, Tämän miehenpä tupahan Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa.
Kapteenikin nauroi jutulle ja ajatteli sen kyllä joutuvan aikaa voittain unohduksiin, niinkuin toisetkin jutut ja huhut hänestä olivat joutuneet. Mutta jutut eivät hiljentyneet; päin vastoin näkyivät ne yhä kasvavan ja ne saivat uuden vauhdin, kun tulliherra niihin tarttui.
Aterian perästä vei tulliherra meidät kirjastohuoneesen, jossa me tapasimme suuren määrän kirjoja, mutta kaikki niin pienen kokoisia että heidän suurimmatkaan teoksensa tuskin olivat meidän almanakkojemme kokoisia. Minun oli vaikea hillitä naurunhalujani kun näin kirjastohoitajan lentävän ylimmäiselle hyllylle tuomaan alas kirjoja, jotka olivat kahdeksas- ja kaksitoistas-taitteisia.
Kapteeni oli kohta kahakan aletessa kadonnut, mihin, sitä ei ehtinyt kukaan huomata. Niin päättyivät ilta-huvit Rytilässä. Sopinee tässä sivumennen mainita, että tulliherra H , joka ensiksi akkunasta hyppäsi, pian tämän tapauksen perästä määrättiin K n kaupungin tullinhoitajaksi, kun edellisensä tullinhoitaja oli pantu huolimattomuudesta viralta pois.
Vaan eipä sillä tulliherralla ole kovinkaan pulskaa pirttiä. Sopineekohan itse siinä suorana seisomaan? Tulliherra rakastaakin enemmän pitkällään olemista kuin seisomista, nauroi muuan lähiseutulainen, joka oli kuullut Tanelin sanat. Etkö sinä tunne Jouto-Juoseppia? Tunnenhan minä hänet. Vai siitä ne nyt ovat herran tekaisseet.
Ympäri salia juoksivat vieraat, nuija-mielet jälessä, ja aina väliin kuului istu, joka osoitti mihin milloinkin karttu oli käynyt. Antero makasi jo hengetönnä pöydän vieressä. Tulliherra, joka vastaikään alikerran salissa oli maljan esittänyt, hypähti, kun ei tiennyt minne paeta, akkunasta ulos.
Keskeyttää Hurtta ukon: »Kajaaniin nyt kaikoatte, lujetessa linnanlukon appelaan tien asetatte. Olen kuullut, että appi, tulliherra Hoffrén, siellä teitä kauan kaipaa, pappi, porvaritkin murhemiellä. Mutta enin niinkuin kuulin vartoo vainio kaunis, nuori. Ritariks, hyi, teidät luulin, niinhän pettää ulkokuori!»
Hetipä käski tulliherra Tämän miehenpä tupahan, Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa. Tämä on laulu laitettuna, Sanat väätty Väänäseltä.
Antero oli varova mies. Hän ajatteli: "saattaisipa olla mahdollista, että tulliherra tarkastaa makasiinimme; parasta on, että kalliimmat kalut korjataan turvallisempaan paikkaan". Tätä puuhasi Antero otsansa hiessä. Toisin oli kauppiaan laita. Hän oli, merimiehen ja Anteron mentyä, laskeunut vuoteelleen, mutta unta eivät hänen silmänsä saaneet.