United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
POOL FLIDA. Epäilys on kuiskannut joka mökissä siitä hetkestä saakka, kun Hookon kuninkaan-alku lasna kannettiin Inge kuninkaan kartanoon. GREGORIUS JUHONPOIKA. Ja viime talvena se yleni huudoksi ja leveni korkeaäänisenä maan ylitse pohjoiseen ja etelään; sen voi luullakseni joka mies todistaa. HOOKON. Paraiten minä itse voin sen todistaa.
JATGEIR. Aion ottaa ne Gregorius Juhonpojalta, kun tulemme pohjoiseen. POOL FLIDA. Pois nyt, jokainen majapaikkaansa; muistakaa, että olette kuninkaan huoneessa. MIEHET. Niin, niin, eläköön kuningas, eläköön Skule kuningas! SKULE KUNINGAS. Nyt levolle, hyvät miehet! Kauvan olemme tänä yönä istuneet juomapöydässä.
Sellaisen kokouksen kertoo Gregorius Magnus nähneensä entisessä Apollon temppelissä. Toisen kerran eräässä Jumalan temppelissä näki papin poika sellaisen kokouksen. Saatana istui valtaistuimella, ja pikku piru tuli kumartaen hänen eteensä. Saatana kysyi: "Mistäs tulet, ja mitä olet tehnyt?" "Olin siellä ja siellä maalla, yllytin sotaan ja vuoti paljon verta." Kuinka pitkä aika kului siihen?
Tähän asti oli maallinen lääniherra tavallisesti asettanut piispat, antaen virkaan astujalle sormuksen ja sauvan, joista sormuksen piti merkitsemän piispan kihlausta kirkon kanssa ja sauvan hänen paimentointansa. Nyt Gregorius viran menettämisen uhalla kielsi hengellisiä ottamasta investituuraa vastaan kenenkään maallikon kädestä. Tämä laki tietysti kiihotti maallisen vallan taisteluun.
Vihdoin kun piispa Pelagius kuoli, kutsuttiin papiston ja kansan yhteisellä äänellä Gregorius piispan istuimelle . Tämä korotus tuntui hänestä melkein katkeralta, ikään kuin häneltä olisi riistetty se pyhä levollisuus, jota siihen aikaan käsitettiin täydellisimmäksi jumalisuudeksi.
Henrikin täytyi peräytyä ja Gregorius vietiin turvaan Salernoon, jossa hän kuoli seuraavana vuonna . Hänen viimeiset sanansa, "minä olen rakastanut oikeutta ja vihannut vääryyttä; sentähden kuolen maanpaossa", osoittavat, miten lujasti hän uskoi asiansa oikeuteen.
NIKOLAUS PIISPA. Ja sitte minä siirrän tuohon; ja te olette voitettu. SKULE JAARLI. Siltä näyttää. Te puollustitte huonosti kuningasta lopulla. Hyvä. Jaarli, jaarli, onko se viisaasti? SKULE JAARLI. Mikä? GREGORIUS JUHONPOIKA. Siinä on kuninkaan sinetti. SKULE JAARLI. Minä toimin kuninkaan hyväksi. GREGORIUS JUHONPOIKA. No, antakaa sitte kuninkaan itse kieltää tarjomus.
El päivää, jona ei jonkun omaisuutta ja vapautta häirittäisi! GREGORIUS JUHONPOIKA. Kuka nyt on vaarassa? NIKOLAUS PIISPA. Eräs kauppias parka, Jostein Tambiksi luullakseni häntä mainittiin. GREGORIUS JUHONPOIKA. Jostein ? NIKOLAUS PIISPA. Dagfinn Bonde tahtoo estää häntä purjehtimasta. GREGORIUS JUHONPOIKA. Tahtooko Dagfinn estää häntä, sanotteko niin? NIKOLAUS PIISPA. Nyt juuri hän meni.
Että hän samassa palveli omaa vallanhimoansa eikä aina pitänyt väliä keinojen vilpittömyydestä, on asia, jota tosin ei sovi eittää eikä myöskään kiittää. Ensimmäinen Rooman piispa, joka selvästi käsitti tämän tehtävänsä ja väsymättömällä innolla siinä työskenteli, oli Gregorius I, tavallisesti "Suureksi" kutsuttu.
Huomasipa vielä että niin piti ollakin, ja oli jo aikeessa sanoa nenälle: "hyvä päivä, veli Gregorius!" mutta hän ei pannut toimeen tätä aikomustaan, vaan katsoi paremmaksi ... katsoi paremmaksi viipymättä matkustaa Kolibrin kanssa Konstantinopoliin viettämään häitä hänen kanssaan.