United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
JATGEIR. Ei, herra, sillä olisi kruunu liian kalliisti ostettu. SKULE KUNINGAS. Mieti asiata! Suurempi on olla kuningas kuin runoilija! JATGEIR. Ei aina. SKULE KUNINGAS. Sinä uhraat ainoastaan syntymättömät runoelmasi! JATGEIR. Syntymättömät runoelmat ovat aina ihanimmat. SKULE KUNINGAS. Mutta minulla täytyy minulla täytyy olla ihminen, joka voi uskoa minuun! Yksi ainoa!
JATGEIR. Herra, en ole hedelmätön; minulla on omia lapsia; minä en ole pakoitettu rakastamaan toisten. Islantilainen on todella runoilija. Hän lausuu tietämättänsä Jumalan syvimmän totuuden. Minä olen niinkuin hedelmätön vaimo. Sen vuoksi rakastan Hookonin kuninkaallista ajatusta, rakastan sitä sieluni hellimmällä rakkaudella. Oi, jospa voisinkin sen omakseni saada! Se kuolisi käsiini.
JATGEIR. Kuninkaan vihollisista, joiden paosta ja tappiosta minä voin runoilla. USEAT MIEHIST
PIETARI, hänen poikansa, nuori pappi. SIRA VILJAM, Nikolaus piispan huonekappalainen. SIGARD MESTARI, Brabantilainen lääkäri. JATGEIR RUNOILIJA, Islantilainen. BOORD BRATTE, päällikkö Trondhjemin maakunnasta. Kansaa ja Bergenin, Oslon ja Nidarosin kaupunkien asukkaita. Ristiveljiä, pappeja, munkkeja ja nunnoja. Vieraita, asemiehiä ja naisia. Sotaväkeä j.n.e.
Joll'en voi sitä ottaa ja tehdä sitä todeksi, niin en näe ajatusta, jonka edestä voisi taistella. Joll'en voisi, miksi minä sitten rakastan Hookonin ajatusta? Suokaa anteeksi, herra kuningas, että tulen SKULE KUNINGAS. Hyvä että tulet, runoniekka! JATGEIR. Minä kuulin kaupunkilaisten majapaikassa puhuvan salaperäisesti, että SKULE KUNINGAS. Jätä se tuonnemmaksi.
SKULE KUNINGAS. Surunlahjaa siis runoilija tarvitsee. JATGEIR. Minä tarvitsin surunlahjan; toisia voi olla, jotka tarvitsevat uskoa, taikka iloa taikka epäilystä SKULE KUNINGAS. Epäilystäkin? JATGEIR. Niin; mutta silloin tulee epäilevän olla vahva ja raitis. SKULE KUNINGAS. Ketä sanot epäraittiiksi epäilijäksi? JATGEIR. Sitä, joka epäilee omaa epäilystänsä. Se on mielestäni kuolema.
SKULE KUNINGAS. Niin tietysti. JATGEIR. Minulla on sielun kainous; sen vuoksi en riisu päältäni, kun on monta huoneessa. SKULE KUNINGAS. Hm. Sano, Jatgeir, kuinka sinusta tuli runoilija? Keneltä opit runotaidon? JATGEIR. Ei runo-taitoa opita, herra. SKULE KUNINGAS. Eikö opita? Miten se sitte kävi? JATGEIR. Minä sain surunlahjan ja silloin olin runoilija.
SKULE KUNINGAS. Arkku on saatava ulos; minä tahdon kantaa kuninkaan nimeä kaikissa kohdin lain mukaan. JATGEIR. Ja minä lupaan sepittää teille suuren kunniarunon, kun te olette surmannut nukkuvan miehen. SKULE KUNINGAS. Nukkuvan miehen? JATGEIR. Ettekö tiedä, herra, että Hookon kuningasta sanotaan "Uni-Hookoniksi", sen vuoksi että hän on ikäänkuin halvattuna siitä saakka kun te saitte vallan.
SKULE KUNINGAS. Ne ovat Vikeniläisiä ja Vikeniläiset ovat minua vastaan. JATGEIR. He tekevät pilkkaa siitä, ett'ei Olavi kuninkaan pyhää arkkua voitu nostaa ulos keräjäkentälle, kun teidät kuninkaaksi julistettiin; sanovat sen pahaksi enteeksi.
Jos tässä kaatuu miehiä tän' yönä, olen minä mielelläni ensimmäinen, joka kaatuu teidän edestänne! SKULE KUNINGAS. Sinä, joka et tahtonut elää minun edestäni. JATGEIR. Mies voi kuolla toisen elämän työn edestä; mutta jos hän jää elämään, niin eläköön omansa edestä. Mitä käskette tekemään, herra? Birkebeinit voivat tunnissa olla Oslossa!