United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on, jos Armollenne lausua niin voipi, Sellainen kuin tuo sirkka pitkäkoipi, Jok' aina lentelee ja nostaa jalkaa; Pian vanha virsi heinikosta alkaa; No, jos ees heiniss' ois hän alallaan; Vaan joka paikkaa käy hän nokkimaan. HERRA. Siis eikö sull' oo asioita muita, Kuin valituksia vaan ja kanteluita? Maan päällä konsa mieltäs myöten käy?
Levottomin silmin vaimo aina Katsoi pikkulasta povellansa; Mies se tähtäs aina polun päähän. Ikävöiden veikkoansa sieltä. Virkattu ei sanaa; sirkka yksin Kirkui heiniss', sorsa lammikossa Ynnä joskus äidin rinnall' lapsi. Näinpä päivä hiljaksensa päättyi. Vaan kun aurink' uupui vuorten taakse, Paikallaan viel' istui Aatu, sentään Viilall' enää vihlomatta rautaa, Urkkien vaan yhä polkutietä.
Hälle Antto vanginviejä vastas: "Jollen tuo ma heille ruokaa, viinaa, Jollen palaa, niinkuin lupasinkin, Turhaan ladost' etsitään heit' enää. Suo mun mennä, pidä muusta tointa!" Lausui näin ja sulloi pussiin ruokaa Ja, ehk' uupuin, läksi paluutielle. Samaan aikaan istui Aatu rosvo Harvan ladon heiniss' eukkoinensa.
Pulma se vaikea hällen Näin etehen tuli jällen. Tonttu se käy ladon parveilen: Heiniss' siell' ylähällä Naapuristossa pääskysen, Siellä se on maja hällä; Tyhjä nyt on pesä pääskyn tuo, Vaan kesä taas kun kukkia luo, Palaa hän kotiansa Sievän puolison kanssa.