Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Niinkuin pilvist' ilmestyy tuhontietäjä tähti, säihkyen tuikehtii sekä vuoroin peittyvi pilveen: noinpa nyt Hektor loistaen kons' etumaisia, konsa jälkimmäisiä käski ja ylt'yli vaskea välkkyi niinkuin aigiinkantaja-Zeun salamoitseva leimaus.
Virkki ja vaunuilleen asun hurmehisen uros nosti, itsekin niihin nous, jalat kuin kädet hurmeuneina ylt'yli kuin jalopeura, jok' on härän uhkean syönyt. Luona jo Patroklon taas riehui ankara taisto, tuima ja itkua-tuova, Athenepa nosti sen vimmaa, korkeudest' alas astuin; Zeus näet kaitsevasilmä laitti akhaijeja kiihtelemään hänet, muuttaen mieltään.
Hektor karkasi luo, kypär' aimolt' Amfimakholta riistää aikeenaan, ohimoihin luontuva, oiva; päin kävi ryntääjää heti Aias välkkyvin peitsin, vaan avopaikkaa keksinyt ei, sill' ankara vaski ylt'yli varjeli vartta, mut kilven kumpua kohti iski hän survaltain väkevästi, ja väistihe Hektor kaattujen luota, ja pois vei kumpaisenkin akhaijit.
Puuskuttain povi huokui vain, hiki virtasi runsas ruumiist' ylt'yli uhkuen, siin' ei henkäysaikaa ollut hetkeäkään, hätä yltyi vain hädän ylle. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, kuinka nyt tuiskattiin tuli ensin akhaijien haaksiin.
Vuoden ihmis-uhrauskin Kolme miljoonaa on tuskin, Ei siis yhtä sekuntiin Uhria moist' et moittia saa, Koska maista valtas alla Voimaa uutta tulvimalla Grotten työhön vaeltaa, Pait sitä orjajahdilla Väkeä saamme summissa, Ylt'yli maailman on pantuna ansat Grotten kullan mahdilla.
Mutt' ei veljeä herpoavaa unohuttanut Aias, varjosi, harpaten luo, heti kilvell' ylt'yli Teukron. Vaan tovereistapa kaksi jo harteilleen hänet otti, Mekisteus, Ekhion jalo poika, ja uljas Alastor, laivain laitavien vei luo kovin oihkivan urhon. Uljuutt' iliolaisten taas isä nosti Olympon; kaivantoon syväpohjaan päin he nyt työnsi akhaijit. Rohkein voimin heist' etumaisena ryntäsi Hektor.
Ei näkö tarkinkaan Sarpedonin muotoa oisi tuntenut tuolt', oli niin pölyn, hurmeen, peitsien peittoon peittynyt ylt'yli ruumis, pääst' ihan jalkoja myöten. Sankea temmellys sitä saarteli, kuin ometossa kärpäset kiehuu, kuss' ovat astiat lypsetyt täyteen, kun kevätaika on mailla ja kastaa kiuluja maito: tungos sankea noin sitä saarsi.
Tulkaa, hiilikkoon valutelkaa viiniä tummaa ylt'yli, kunne on yltänyt vain tulen valta, ja sitten aika on Patroklon luut koota, Menoition poian, tarkoin muist' erotellen; on helppo ne tuntea meidän; sill' oli keskeen pantu hän itse, mut ympäri reunaa muut kasaeltuna kaikk', urot, orhit, valkean polttaa.
Hänet itsens' ylt'yli myöskin hiekkaan hautaelen, sorat luon lukemattomin kerroin päälle, ja lietteest' ei hänen luitaan löydä akhaijit, roukkion sellaisen hänen peitokseen minä syydän. Siinäpä kumpu on häll', ei kumpua, merkkiä muuta tarvis lie hänen peijaissaan kohotella akhaijein."
Iskemä nuolen noin huus Eurypylos, ja sen kuullen kumppanit, kilvet ryntäillään, kohotettuna keihäät, koht' uron suojaks suorisivat; liki ehti jo Aias, päin heti kääntyi taas, kun kerkesi kumppanijoukkoon. Noin nyt taistelo riehui kuin tuli leimuavainen. Leiriin Nestorin toi hevot, Neleun valjakon varsat, 597 ylt'yli hiessä, ja joukkojen pää tuli myötä Makhaon.
Päivän Sana
Muut Etsivät