Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Dreson Euryalos ja Ofeltion kaas, kävi sitten 20 kimppuun Aisepon sekä Pedason, Bukolionin lasten, Abarbarean, vedenimmen, saamien hälle. Bukolion taas poika ol' ylhän Laomedonin, vanhin lapsia tään, aviostapa ei toki siinnyt. Kaitsi hän lampahiaan, vedenimmen kanss' iloellen, sai hänet kohtuiseksi, ja kaksoiset kave kantoi.
Mut Tassokin mun rikkaaks tehnyt on: Jerusalemin vallannut on meille, niin hämmästyttäin uuden kristikunnan, ja määrän ylhän, kaukaa loistavan, on rohkein, lujin mielin saavuttanut. ANTONIO. Nyt arvoituksen ymmärrän. Näin ihmein kaks seppelpäätä äsken tullessani. TASSO. Kun omin silmines näät onneni, niin toivon: hämillinen mielenikin samoilla katsein koe huomata.
Näin Nimrodin ma tornin juurell' ylhän kuin hourupäisnä katsomassa kansaa, mi Sinearissa myötä ylvästeli. Oi, Niobe, oi kuinka murhesilmin sun näin ma kesken lastes surmattujen; kaks kertaa seitsemäst' ei jäänyt ketään! Oi, Saul, sa kuollut omaan miekkaas, miltä sa näytit Gilboassa, jok' ei sitten sadetta, kastett' ole saanut tuta!
Kun liekki saapui siihen, missä oli Oppaani mielest' aika, paikka parhain, ma hänen kuulin haastavaksi täten: »Te kaksi, liekin yhden kätkemätä, jos joku ansio on mulla, olkoon se suuri taikka pieni, teidän eessä, siit' että lauloin kerran laulun ylhän, pysähtykää! Ja toinen virkkakohon, hän kussa kuoli harharetkillänsä.»
Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, kaiken katsojat, tietäjät oi, jumalattaret ylhät meillepä vain huhu kulkee, meill' ei tietoa muuta ketkä akhaijein muut oli päälliköt, valtiahatkin.
Siis heti nyt mua kuule, ma airut Zeun olen ylhän, kaukaakin joka suosijanas sua suojaten katsoo. Sun hiuskaunot akhaijit Zeus heti suoria taistoon käskee kaikki; jo liet katulaajan kaatava Troian; eivät kauemmin nyt siit' ikivallat Olympon riitele, yht' ovat mieltä; jo heidät kaikki on Here kääntänyt puolelleen, tuho eessä on iliolaisten, säätämä Zeun.
Ylenet ylemmä vielä, Isän ylhän istuimelle, voiman oikeelle kädelle, hallitsemaan, tuomitsemaan eläviä, kuollehia. Muista silloin meitä myöskin, muista pientä Suomen nientä! Väinämöinen on vaipunut mietteisiinsä. Ilmarinen ja Lemminkäinen katsovat kysyvästi häneen. V
Se väikkyy, säikkyy, hehkuu, Vait taivohon tuijottain; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Sulon lempensä vaivoja vain. Rein-virtaan värähdellen Luo päilyä pintaan veen Tuo uljas, pyhä Köllen Siin' uljaine doomineen. Näät doomissa kuvan ylhän, On kultanahkalla tuo; Se kaihoon tieni jylhän Viel' lempeän säteen luo.
Näin Zeun poikapa vastasi taas, isovalta Apollo: "Sankari, ainahisiin sinä turvaa myös jumaloihin! Sunp' emos on, sanotaan, tytär ylhän Zeun, Afrodite, alhaisemman on vain jumalattaren lapsi Akhilleus: toinenp' on tytär Zeun, tytär aavojen äijän on toinen. Peitsines päin siis käy pelotonna!
Kumpikin vastakkain liki tammea ehtivät suurta; poikapa virkkoi Zeun, isovalta Apollo, nyt ensin: "Miksi Olympost', yltiöpää, sinä Zeun tytär ylhän, tänne jo riennät taas, mikä sulla on niin iso into? Saavan taasko jo soisit akhaijein häälyvän voiton? Lainkaan surku sun eip' ole surmaa iliolaisten.
Päivän Sana
Muut Etsivät