Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Lucilius, Kun rakkaus alkaa sairastaa ja kuolla, Se käyttää pakkotapoja; mut suora Ja puhdas ystävyys ei juonta tunne. Kavala mies, kuin hepo pohdikas, Rehentelee ja näyttää uljahalta, Mut verisen kun kannus-iskun tuntee, Niin kaatuu harja ja, kuin luihu luuska, Se uupuu. Miss' on miehen sotajoukko? LUCILIUS. Yöks oli määrä Sardeesen sen jäädä; Mut suurin osa, koko ratsasväki, On hällä myötänä.
Virkkoi, leikkiä laski nyt askelnopsa Akhilleus: "Yöks etusuojaan käy, rakas vanhus, että akhaijein ruhtinahist' ei nää sua kenkään, joit' alituiseen luonani neuvoa käy pitämässä, sen kylläkin arvaat. Heistä jos keksisi ken sinut kiitävän yön pimeässä, hältä sen kuulisi koht' Agamemnon, valtias miesten; silloin Hektorin antaminen vois viipyä ehkä.
Mikä minun kullallani, mikä tuolla lienee: Illan piti polvillansa, yöks' ei tullut viereen. Kuule, kuule, kultaseni, kaikki jo nauraa meitä, Aina oomma yhessä ja ei konsana pietä häitä. Sinä olet minun kultani ollut monta vuotta, Muita sinä rakastat ja minua piät suotta. Miksi minua narrailet ja puhut suloisesti, Juonesi ne viekkahat unenki usein esti.
Tule, synkkä yö, Sakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei Terävä veitsen' haavaa näe, jonk' iskee, Eik' alta mustan vaipan taivas pilku Ja huuda: "seis, seis!" Suurempi kumpaakin: "sä, joka kerran" Sun kirjees yli kurjan nykyisyyden Mun nostatti, ja vastaisuuden tunnen Jo nykyhetkessä. MACBETH. Oi, armahani, Yöks tänne Duncan saa. LADY MACBETH. Ja lähtee milloin? MACBETH. Aamulla niin on määrä.
Nytkin näin tuli hän, heti siskoa kutsui ja lausui: »Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennä, siksi kun iltanen valmistuu sekä vanha Susanna juoksee, kuin tapa häll' on, maat, mäet, huutaen etsii, ehdimme seutuja näyttää vieraallemme ja nähdä, karkeloll' onko jo kansa ja yöks ilokokkoja tehty.» Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla kellon äänen, mi juur nyt löi, sekä riemulla nähdä, kuin kodiss' armahass' ennellään oli, tuttua kaikki, nähdä ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeä sisko kartteli häntä ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
"Et mallassaunaan mennä saa Tän' iltana, se muista! Nuo miettehet nyt mielestäis Vaan, poika parka, poista! Syys-illat on ja pitkät yöt, Vaan viel' ei lopu iltatyöt: Voit veistää re'en kaplaita Tai pärehiä vuolla Niin, luulen, isäs tahtoo yöks' On sulle sänky tuolla. Ei muulloin iltavalkea Niin hauskuta kuin silloin, Kun perhe kaikk' on kotona Ja takan ympär' illoin.
Hiljan heittänyt Hän turviin Jumalan on armahansa, Kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt Ov' aukenee, mies lumeen peittynyt Yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistain Sydäntä väristyttää hirmu jäinen. Se vieraita ei ole, veli vain, Laps yksien se ompi vanhempain Tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen.
Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa ei syyt, ei pelko katua, hiiloksen edessä huolet' istuu, kuunnellen kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt hän turviin Jumalan on armahansa, kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt ov' aukenee, mies lumeen peittynyt yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistuin sydäntä värisyttää hirmu jäinen.
Suuri kello, suuri kello kirkon tornissa Vahdin kanssa, vahdin kanssa astuu sovussa. Yöks' jo päivä taipuu, Lapset maata vaipuu. Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik. Vanha kello, vanha kello käypi seinällä, Huutaa meille, huutaa meille: nouskaa sängystä! Aamuhetki raitis Onpi kullan kallis! Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik. Niin käy aika, niin käy aika Luojan tahdosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät