Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Nyt vasta lapset näytti pelkäävän, On kello varmaan yli seitsemän. Nyt nousi riita: kenen syy on tässä? Järvelle mennä ei voi pimeässä. Ei mitään tupaa eikä vuodetta, Ol' lasten olo tuiki tukala. He itkivät: voi äitiä ja isää, Ne vartoo meitä! Mutta yö se lisää Ylt' ympärinsä synkkää peitettään, Niin ett' ei näe silmä kättäkään.
Tajunnut jos sen rukoukset oisit, sa tietäisit jo Herran koston, jonka näkevä olet ennen kuolematas. Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet näkevä heissä monet kuulut henget, jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.»
DOLABELLA. Lupasin tulla, rouva, käskystänne, Ja sitä kuulen niinkuin jumalaani. Nyt tietkää, että Syyrian kautta Caesar On kulkeva ja kolme päivää eeltä On teidän lähtö lapsinenne matkaan. Sanoma hyödyks olkoon; lupaukseni Ja tahtonne ma täytin. CLEOPATRA. Olen aina Velallisenne. DOLABELLA. Minä palvelijanne. Hyvästi, kuningatar! Caesar vartoo. CLEOPATRA. Hyvästi! Kiitos!
Pois taivaaseen, sa armahtava sääli! Tulinen raivo olkoon oppaani! Nyt, Tybalt, peruuta tuo konnan nimi, Jonk' äsken sulta sain; Mercution sielu On vasta hiukan matkaa päämme päällä; Se seurakseen sua vartoo: sun tai mun Tai molempien täytyy täältä mennä. TYBALT. Tääll' olit, poika-lurjus, hänen puoltaan, Nyt seuraa häntä. ROMEO. Tuo sen ratkaiskoon! BENVOLIO. Pois, Romeo!
Hedwig oli huudahtanut, kuullessaan runoilijan ilmoituksen. Sitten hän väristen levottomuudesta veti Magdalenan mukaansa luostariin, sai lippaan häneltä, aukaisi sen ja silmäili hätäisesti muutamia papereita. "Hän on puhunut totta! minun isäni! hän oli minun isäni. Enkä minä raukka sitä voinut arvata! ... hän on kuolemaisillaan! hän vartoo minua! hän kutsuu minua! Voi! lähtekäämme, rientäkäämme!"
Ja kaksi heistä airueiden lailla päin meitä juoksi, pyysi: »Selittäkää, keit' ootte ynnä mikä on tää tapaus?» Näin Mestarini: »Palata te voitte ja virkkaa niille, jotka vartoo teitä, tään ruumis ett' on todellista lihaa. Jos häntä nähdäkseen he seisahtuivat, niinkuin ma luulen, vastaus tää riittää; he häntä kunnioittakoot, hän heitä
Tästä aamu-ruskosta lähtee, niin mielessäni kuvailen, paksu, musta pilvi, salamat leimuvat, jyräys, ja taivas ja maa raukeevat. Jumala olkoon ylistetty, joka on opettanut meitä ikävöimään ja vartomaan sitä päivää. Ei hän kuitenkaan ole mikään uneksija, joka suruttomasti panee kätensä ristiin ja vartoo koittoa.
Hiljaa, Ville, Anni nukkuu.» »Antaa, äiti, leipää.» »Mistä minä sitä annan, vartoo siksi kuin Hellu tulee. Petu menee portille katastamaan, eikö sitä jo kuulu.» Petu meni, mutta tuli pian takaisin ja kertoi, ettei Hellua vielä näkynyt. Ville rupesi uudelleen tuskittelemaan. »Minulla on nälkä, äiti; kuulee, äiti, minulla on nälkä.» »Menkää pihalle vähäksi aikaa Petun kanssa.
Siellä vartoo minua se, joka oli sinun äitisi, Hedwig ... ja samana iltana, jolloin yksi noista kivistä, joilla Saint-Jacques'in pakolaista heitettiin, tuon vaimo paran tappoi, tulee teidän viettää häänne Stans'in kirkossa ... minä tahdon sen ... minä siunaan teitä ... hyvästi!..." Tämä oli hänen viimeinen sanansa. Hänen silmänsä, hänen hymynsä kertoivat sen vielä; sitten hän heitti henkensä.
Mulle nyt on pieni perhedraama selvinnyt. Kas teiri, sehän emäntäinen on mi vartoo saapumista puolison ja sängyss' itseksensä mouruaa ja pohtii saarnan juonta ankaraa. Nyt käki sehän tietysti on mies hän mistä saapuneekin, herraties, mut maireasti "kukkuu kukkuu". Kas tuo eikö osannutkin peijakas! Tuo vanha juopporatti tietää sen mi parhain vaimolle on mielehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät