Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Astuimme askel askeleelta, hiljaa, vait katsoen ja kuullen sairahia, jotk' eivät jaksanehet jaloin seista. Nojaavan kaks näin toisihinsa, niinkuin patoja kylitysten lämmitetään, ruvessa ruumis kaikki kummallakin. Ja viel' en nähnyt tallirengin sukaa niin nopsaan käyttävän, kun herra vartoo, tai sen, mi tahtoo päästä nukkumahan.
Toipuu Ja voipuu, Käy aattelemaan, Vartoo Ja hartoo Miel' ankeissaan! Riemua täynnä, Taas toivehetonn', Onnekas vaan Sydän lempivä on!
Mua kauhistaa jo, kun sen sanan lausun; Ja tekoon, joka moisen nimen sietää, Ei koko mailman turhuus mua saa! JAGO. Oi, huolet' olkaa; se vaan pien' on oikku. Hän valtatoimihin on suuttunut Ja näin nyt teitä toruu. DESDEMONA. Jos muut' ei olis JAGO. Muuta ei, sen vannon. Kuulkaa, torvet iltaiselle kutsuu! Venetian airutkunta vartoo; sisään, Ja itku pois! Hyväksi muuttuu kaikki.
Lupa hälle laita juosta vaikka Hornan tiehen, tulla, mennä merta, maita, Lemmon leikkiin, Hiiden pisaan, missä Turkin kuuhut hohtaa, turkitarten kilpakisaan kunnes kuninkaan hän kohtaa!» Arnkil lupakirjan laittaa. Vartoo Sipo varsin vakaa; saa hän kirjan, taskuun taittaa, kirja matkaturvan takaa.
Suonissaan polte on, mut polttavampi, on tulen hehku hänen mielessään, ja tuska, taudin tuskaa ankarampi, syvältä hohtaa hänen silmistään. Hän hetkiä on lukemahan tarkka, hän kuultelee ja vartoo, silmä arka useesti kääntyy porstuahan päin.
Silmä vettyy, sydän sykkii, Poski polttaa, suoni tykkii, Hiljaa huokausta huulet Laskevat vaan toisinaan; Turhaan vastuuta hän vartoo Minkä toivoo, minkä hartoo, Heilakat sen kuulee tuulet Ilkastellen vaan. Hiusten kanssa leyhkät riekkaa, Poskipäillä ruusut liekkaa, Valko-olkaa alastonta Kylmä kaste vavistaa.
Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa. CAPULET. Terveeksi, hyvät herrat! Pyörähdystä Nyt vartoo naiset, joit' ei känsä vaivaa. He, he, te kaunokaiset? Kenpä teistä Nyt epää tanssia? Ken kursailee, Sen vannon, sill' on känsä. Loukkasinko? Terveeksi, ystävät! Sen päivän muistan, Kun naamar' oli mullakin, ja taisin Ihanan naisen korvaan kuiskata Suloisen sanan; se on mennyt, mennyt!
Hän nousi, hän aikoi vetäytyä pois; vaan lähestyen valloittaja tarttui hänen käteensä. "Ihana prinsessa", Alroy lausui, "älkäät salliko, että saa sanoa, jotta minun läsnä-oloni karkoitti sekä kauneuden että soiton." "Herrani, varmaan vartoo Honain teitä. Antakaat minun kutsua häntä." "Prinsessa, minä en tullut Honainia puhuttelemaan." Alroy istuutui hänen viereensä.
JUHANI. Vaiti nyt, sinä villi peto! LAURI. Saarnatkaamme, koska jo olemme kylliksi laulaneet, laulaneet kaikki yhdestä suusta niinkuin kirkossa on tapana. Minä olen pappina, tämä kivi on saarnastuolina, te olette lukkareina, ja härjät tuossa ympärillämme ovat seurakunta hurskas ja vakaa. Mutta ensiksi marssivärssy saarnastuoliin. Te kuulitte. Pappi vartoo.
Hän oli vielä auttanutkin heitä ruumiin asettamisessa Numan sarkofagiin. Sitten hän oli hiljaisella äänellä, kyynelettömin silmin lausunut: "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Akilleus? Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä. Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais, Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli."
Päivän Sana
Muut Etsivät