Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Tässä kuuruss' istuu vanhus, vartoo turhaan sanan verran, sotatöistä kuulla, kuulla, kukistuuko maa vai kestää. Tajuta ei voi hän kotkan kieltä, käsittää ei kaarneen vaakkumista, saloon vieras sanomaa ei saata, nuorukainen, vanhan varaks suotu, tytön mieltä vain nyt tieteleepi.»
HAMLET. Nyt käy se päinsä, nyt hän rukoilee; Nyt työhön! Ja näin taivaaseen pääsee. Ja kostanut ma olenko? Kuin onkaan: Isäni murhas konna, ja nyt minä, Isäni ainoo poika, saman konnan Lähetän taivaaseen? Ei, palkkaa ois se, vaan ei kostoa. Hekuman helmaan isäni hän tappoi, Kun synti täydess' oli heilimässään, Ja kuin lie tilin laita, tiesi Herra, Mut, ihmissuhteiden ja järjen mukaan, On laita huono. Kostanutko olen, Jos tuon nyt murhaan kesken katumustaan, Kun puhdas sieluns' on ja valmis lähtöön? Ei! Seis, miekka! Kolkompata tilaa vartoo, Kun päissään on hän, nukkuu taikka raivoo Tai rutsaisessa vuotehessaan telmää Tai kiroo, mässää taikka muuta tekee, Jost' autuus kaukan' on, hänt' iske silloin, Ett' ilmaan lentää kantapäät, ja sielu Kirotun mustaks käy kuin helvetti, Jonk' oma on se.
Sentähden päätimme kuitenkin odottaa saalistamme. Me elähytimme kontistuneita ruumiitamme niillä vähillä väkevyyden aineilla, joita enää oli jälellä. Vihdoin puoliyön aikaan kuului metsästä ääniä. Niinkuin kissa vartoo hiirtä niin mekin nyt odotimme, milloin kallis saalis olisi käsissämme. Olimmehan asestettuja. Nyt hetki oli tullut yks, kaks me hyökkäsimme tulijain päälle.
Tää suku kadotettu, vaikk'ei koskaan todella täydellisty, sentään vartoo enempi olla kuin se nyt on.» Käyden näin tiemme kääntehesen, haastelimme me paljon muuta, jot' en kerro; sitten tulimme paikkaan, jost' on alasmeno: löysimme Pluton, suuren vainolaisen. Seitsemäs laulu »Papé Satán, papé Satán aleppe», äänellä käheällä alkoi Pluto, mut jalo viisas tuo, mi kaikki tiesi,
Se jo vyöryy luo, liki tunkeutuu, hän ei vaarasta milläänkään; yhä surma on tähdätty päin tuhatsuu, hän siitä ei tietävinään; hän vartoo, hän katsovi kelloaan kuin parhaassa rauhassaan. Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, ja hän riensi Fahlanderin luo »Rivit onko nyt valmis se särkemähän, kuten ennenkin, väki tuo? Mä pöyhkeillä ryssien annoin. Haa, kuin mies, ne nyt raivatkaa.»
Vartoo se Maija pitkän kotvan, vartoo ja viimein juoksee pois. Jahvetti katsoa töllöttääpi, ölähtää niinkuin epatto ois. Itkua nielee ja kivellä paiskaa koivuhun kohti laulajaa. "Hiivatin hottinen, yhä se siinä oksalla tirskuu ja rimputtaa." KORPIKYL
KARRI. Sentähden antaa hän vielä mennä muutaman sadan riksin, kuin vaan varasta kohtaa rangaistus. Ja minä toivon sinun toimessasi onnistuvan. Mutta pöytä vartoo meitä. Nyt atrialle kaikki astukaamme. Nyt, vieraani, elkäät säästäkää talon tammi-pöytyriä, vaan ravitkaat itsenne, että seisoo vatsanne kuin papin säkki, viisto ja pullea, edessänne!
Silloin käski äite Pentinpoika, että runko piti sahattaman kolmelle kappaleelle ja taloon vedettämän. Sitte ovat kolme hirren pätkää maanneet Siltalassa, läsnä käytävää isoon pytinkiin. 'Puu makaa siinä ja vartoo käytettää hirsipuuksi sille, joka on minun Anttini kuoliaaksi lyönyt! on äite Pentinpojan tapa usein sanoa.
"Vähät siitä", Villon vastasi, "minä olen luvannut, ja lähden." "Levätkää kuitenkin täällä joku päivä; virkistäkää voimianne." "Kiitoksia, isä. Hän vartoo; olette sen itse sanoneet. Aika rientää. Minä lähden jo huomenna." Tuskin runoilija oli lausunut nämä sanat, kun Fridolin, syösten abbatin jalkain juureen, huusi: "Oi! minä pyydän teitä, isä, antakaa minun lähteä tämän vaeltajan kanssa!
Ma hälle: »Tule itsestäin en tänne, hän saattajani on, mi tuolla vartoo, lie Guidos hänt' ei kyllin arvostanut.» Nimensä arvannut jo sanoistansa ja tuskiensa laadusta ma olin, siks täyden niin voin vastauksen antaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät