Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Se kyven siis onko Sun omaa vanhurskauttas, Syttynyt kuvasi syämeen, Joka polttaa keuhkojani, Niin että ne värjyvät huutoihin? Se Sinäkö huudat mun rinnastain? Olet luvannut tulla tuomiolle. Olet luvannut tulla, Kun orjain palkka huutaa, Kun kansaas tallataan jalvoin, Ja sorretaan köyhä. Olet varottanut: "Itkekää, mahtavat, Ja vaikeroitkaa Sen kohtalon eessä, mi vartoo!"
Astui luo, sanan toi näin Iris joutuvajalka, suulla Politeen hän, Priamon pojan, äänsi, jok' istui, luottaen jalkojen nopsuuteen, tähysmiehenä, missä kansanvanhimman lepokumpu ol' Aisyeteen, vaani akhaijeja, konsa he lähtisi laivojen luota; toi hänen hahmossaan sanan Iris joutuvajalka: "Vanhus, ainapa mielees on pito neuvojen pitkäin, kuin ajat rauhan ois. Sota torjumaton toki vartoo.
Innoin vartoo, koht' ett' ilmenis loistava Eos; laivoist' uhkaa keulanpäät alas iskeä uljaat, tuiskata laivoihin tulen riehuvan, itse akhaijit surmata laivain luo, kun hämmentää savu heidät. Peljättää kovin mieltäni, ett' uhan tuon ikivallat täyttyä sallivat, että on kaatua kohtalonamme Troian luo eik' Argos-maan heponurmia nähdä.
Ma käännyin Mestariini, tiedon mereen, ja kysyin: »Mitä tuo on? Miksi vastaa tuo liekki kaukaa? Ken ne iski ilmi?» Hän mulle: »Tuoltapuolen aallon tumman jo nähdä voit sa, mikä vartoo täällä, jos sumu suon ei sulta kätke sitä.» Ei jousenjänne nuolta ammu, joka niin vinhaan kiitäis halki ilman koskaan, kuin täällä näin ma purren puikovaksi
Minulla ei ole enää turvaa eikä puolustajaa täällä; ainoa, joka minulla oli, on kavaluudella ja petoksella minulta viekoteltu. Voi minua onnetonta tyttöä. Kotona minua jo varmaanki vartoo mies, jonka kasvoja en koskaan soisi näkeväni; ennen soisin itseni tuhat kertaa maan alle, ennen kun menisin hänelle, rikkoon lupaukseni, jonka Hannekselle vannoin. Miten tämä on päättyvä?
Hän vartoo meitä Rukoushuoneessansa. Viides kohtaus. Kuules veikko! Me emme ole oikein sovuss' olleet Nyt viime-aikaan. Sen mä kyllä nään; Mut syyt' en siihen löydä yhtäkään. Mun vika on. Mun valtaa, syyt' en tiedä, Epäilys sinuun, itseeni ja kaikkiin. Miks' Sigrid'in ja minun toisillemme He määräsivät? Sytyttäen näin Poveeni turhaan liekin riehumaan?
ma vastaisuudestani ankaria sanoja kuulin, vaikka pantsaroitu hyvinkin olen vastaan kohtaloa. Toiveeni täyttyis siksi nyt, jos kuulla ma saisin, mikä mua vartoo arpa, näät nuoli tietty satu ei niin syvään.» Valolle samalle näin virkoin, ennen mi mulle oli haastanut, ja ilmi toiveeni toin Beatricen mielen mukaan.
Keskeyttää Hurtta ukon: »Kajaaniin nyt kaikoatte, lujetessa linnanlukon appelaan tien asetatte. Olen kuullut, että appi, tulliherra Hoffrén, siellä teitä kauan kaipaa, pappi, porvaritkin murhemiellä. Mutta enin niinkuin kuulin vartoo vainio kaunis, nuori. Ritariks, hyi, teidät luulin, niinhän pettää ulkokuori!»
Vihdoin näyttäyvät neljäntenä päivänä, ei kaukana Cirtan kaupungista, vakojat joka taholta yhtähaavaa rientäen, josta huomataan vihollisen olevan lähellä. Mutta koska palaavaiset tulevat eri haaroilta, mikä miltäkin puolen, ja kaikki tuovat samoja sanomia, ei tiedä konsuli, millä tavoin järjestää sotarinnan, vaan vartoo, kaikkia varoen, ainoatakaan riviä muuttamatta, samassa paikassa.
Huokaavat kentät, Nukkuva Suomi, Esi-isäin ääni, Unelma, Väinämöisen kantele, kaikki vahvistavat vain tätä traagillista mielialaa, jonka kirjalliset alkulähteet epäilemättä ovat Yrjö-Koskisen Nuijasodasta ja Suomen historiasta etsittävät. Vihan, koston, ja sen kerällä vapauden välkähdystä vartoo runoilija, vaikka sen jälkeen sitten suuri pimeys seuraisikin. Mutta välkähdystä ei tule.
Päivän Sana
Muut Etsivät