United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mua valmis vartoo vainajain jo lautta, mut vaikka Kharon kohta korjaa mun ajaen airoin alhon tumman tiehen, minusta saa hän purren kokkamiehen.
Kun kolmasti meit' oli kiertänehet palavat Auringot nää lauluin, tanhuin, kuin kiertää tähdet kiintopisteitänsä, neidoilta näyttivät ne, joilta vielä ei tanhu loppunut, vaan jotka vartoo sävelten uutten alkamista vaiti. Sisältä erään soi nyt: »Koska säde se säde, josta tosi rakkaus syttyy ja joka rakastaen kasvaa, karttuu,
Sit' onko siellä? 2 PALVELIJA. Hän vartoo käskyä. ANTONIUS. No, sisään tulkoon! Egyptin kahleet nää mun murtaa täytyy, Tai hulluuteen ma sorrun. 2 AIRUT. Fulvia, vaimosi, on kuollut. ANTONIUS. Missä? 2 AIRUT. Sicyonissa: kuin kauan sairaus kesti Ja muuta, mit' on tärkeä sun tietää, Tää kirje kertoo. ANTONIUS. Poistu! Tuotahan ma toivoin.
Ja kaksi heistä airueiden lailla päin meitä juoksi, pyysi: »Selittäkää, keit' ootte ynnä mikä on tää tapaus?» Näin Mestarini: »Palata te voitte ja virkkaa niille, jotka vartoo teitä, tään ruumis ett' on todellista lihaa. Jos häntä nähdäkseen he seisahtuivat, niinkuin ma luulen, vastaus tää riittää; he häntä kunnioittakoot, hän heitä
Taasen rinkitanssissa he kiitelevät Niinkuin niityll' kiertelevä länsituuli Keveästi; tahi, kyllästyen tanssiin, Käyvät purjehtimaan sini-lainehilla. Laivastonsa, lumivalkee joutsenparvi, Alat' heitä rannall' vartoo. Nytpä alkaa Purjeretki, iloretki ympär saarta, Laivat kimmeltävät, kaikki kuormans' saavat.
BERNARDO. Ilmetty kuningas, vai kuin, Horatio? HORATIO. Niin on; mun valtaa hämmästys ja kauhu. BERNARDO. Puhetta vartoo se. MARCELLO. Horatio, puhu! HORATIO. Ken olet sa, jok' anastat yön vallan Ja sota-asun kirkkaan, jossa Tanskan Kuningas-vainaa täällä ennen kulki? Nimessä taivaan vaadin sua, puhu! MARCELLO. Se vihoissaan on. BERNARDO. Kah, se astuu pois! HORATIO. Seis! puhu!
LIISA. Tapani, mua vartoo ihana onni. TAPANI. Minä tiedän, Liisani. LIISA. Mitä tiedät, ystäväin? TAPANI. Sä kohta näet maailman kauniin rakennon. LIISA. Mä kohta näen kauniin, vakaan Tapani'in. Oi, etpä taida käsittää, kuinka varron sen hetken tuloa, jona saan nähdä sun kasvos. TAPANI.
Nyt vetää iloni henkeänsä syvästi ja vartoo mitä tuleman pitää. Oi Yrjö! Jos mua pidät ystävänäs, niin sano kaikki, kaikki kätkemättä mitään. Selvällä vedellä tahdon purjehtia, nyt liioinki koska pitkän matkani pää on näin läsnä. Sentähden, jos uhkaisi minua vielä joku vaarallinen kari, niin osoita se mulle, etten itse satamassa joudu haaksirikkoon.
Mitä kohti hän käy? Ken asuu tähtien tuolla puolen?" Veet pauhailee ikipauhinatansa, Ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää; Tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain, Ja houkka vastausta vartoo. Foinix-lintu.
Torvi kaikkui, kuuluttajat vaativat vaiti-oloa, ja Alp Arslanin ääni eroitettiin jälleen. "Senkin koira, näetkö sinä, mikä on tarjonasi? Tiedätkö sinä, mikä vartoo sinua sinun herrasi Ebliin asunnoissa? Voiko väärä ylpeys viehättää Juutalaistakin? Eikö elämä ole suloista? Eikö olisi parempi olla minun varvaskenkieni kantaja kuin tulla seivästetyksi?"