United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
WILHELM. Sa vaalas olet, jalo Valpur! VALPURI. On Aksel vaalaamp'. Ollos, hyvä Wilhelm, Nyt vait.
Viis kesää kaikin päivin kukkiaan Maa moiseen antoi seppeleeseen, jonka Mun Valpurini somat sormet sitoi. Tuon nimimerkin? AKSEL. Piirtänyt on Aksel. HAKON. Tuon seppelehen? AKSEL. Sitonut on Valpur. HAKON. Haa. AKSEL. Kuule, Hakon! Silmäs palavan Mä näen ja sydämesi tilan tunnen. Rehellisesti, Norjalaisen tavoin, Mielemme asioista puhukaamme. Mä teeskennell' en tahdo.
KNUUTI. Valpur samoin häntä. AKSEL. Siinä Sa valhettelit, veli Knuut! KNUUTI. Oi, oi, Nuor' ystäväni! Syntiäs ma varmaan Sun luulin hurskaasti jo hillinneesi. AKSEL. Ei Hakonia hän rakasta, vaan vihaa. KNUUTI. Krist' varjelkohon! Vihaa kuningasta? AKSEL. Hän onko Valpuria kosinut? KNUUTI. On, aikaa jo, ja neidon sukulaiset Ne kaikki tuohon myöntyivät.
Nyt mä Tajuan sinut: tahdoit kuninkaana, Isällisenä hyväntekijänä Hänt' ihanaista hellien suojella, Keventää hänen elämäänsä. Sin' et Rakastanut, ja niin on kaikki hyvin. Se sama hyvyys, sama ystävyys, Sua joka Valpuria puolisoksi Kehoitti ottamaan, nyt aikeestas Sun luovuttaa, kun kosija on täällä Ja Valpur immen onnen ehtona On pyhä liitto tää. HAKON. Sä yhä puhut Kuin juopunut. Mä enkö rakasta?
HAKON. Omin valloin En tahdo tässä tehdä; mut ei Valpur Saa väliämme päättää. Impyelle Lain mukaan holhoja on pantu; itse Ei asioitaan saa hän hoitaa, päättää. Välimme pyhä kirkko ratkaiskoon. AKSEL. Mä siihen tyydyn. HAKON.
KNUUTI. Hän varmaan yhtä vähän siitä ties, Kuin Valpur, sillä asiain näin ollen Kokivat äitins' sitä kyllä peittää. Thord Huusfrei vankka Sigurd kuninkaan Ol' urho, hurja kuin tää Reinen Sigurd. Tuo Thord hän nuoren Aksel poikans' antoi Viis vuotta pakanana, kasteetta Vaan juosta.
Hyv' isä arvoinen! ERLAND. Te rakkaat lapset! Oi, nouse ylös, Aksel! Armas Valpur'! Jo nouskaa. Ystäväni, tartu tähän! Voi tyttö raukka, tartu tähän liinaan! Ei; sit' en voi ma. Tule, veli Knuut! Jo Apuas tarjoit tähän toimeen. Olen Jo liian vanha. Käsi vapisee. En ole neljäänkymmenehen vuoteen Mä miekkaa käyttänyt. Mä sit' en voi. KNUUTI. No, herra, miekka mulle antakaa!
Vaan Thoran, Kuninkaan äitin luona linnass' on Hän useimmin. Kai pian jo sinne jääkin. AKSEL. Niin miten? KNUUTI. Morsian viel' Akselin hän Piloilla kyll' on kylän tyttöin suussa, Mut tiedetäänpä hyvin, että Hakon Kuningas Norjan kuningattareks Pian Valpur neidon ottaa. AKSEL. Mitä? Hakon? KNUUTI. No, sydämensä kaikell' innolla Hän Valpur neitokaista rakastaa. AKSEL. Ja Valpur?
Jo kukko valpas laulaa, Mun täytyy hautahan; Kaikk' kuolleet hautaan käyvät, Siis riennän seurahan. Taivasta kohden katso Ja tähtein kulkua, Niin huomaat, kuinka hiljaa Yö ompi kulussa. Katsoipa Elsa neito Jo tähtein kulkua. Vaan hautaan kuollut vaipui, Ei näy nyt sulhoa. Men' Elsa neito kotiin, Hän syvään sureksi; Kuukausi siitä kului Jo maassa makasi. WILHELM. Jo laulu loppui, jalo Valpur!
Mä silloin piirsin merkit pylvääseen Ja jälleen vannoin: paavin luvan tuon Ma, taikk' en koskaan koskaan enää palaa. WILHELM. Kuink' onnellista olla määrän päässä, Varattu kaikella, mit' ennen puuttui. Nyt nimimerkkejäsi katsokaamme! AKSEL. Niin, ensi ennustus se mulle olkoon. Oi, Wilho, Wilho! Valpur uskollinen On mulle; taivas niin ei sininen, Kuin kukat tuossa.