United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
VALPURI. Osaa Sa otat Aksel Thordinpojan onneen? AKSEL. Myös Valpur sulon. Kirje lukekaa! Nuor' Aksel kirjeen kirjoittaa, Oi, Valpur valioni! Suo, Herra, että saavuttaa Se armaan morsioni! Ma sulle kultasormuksen Nyt sormellesi annan; Sua aina lemmin, herttaisen', Ja mielessäni kannan. Sa muista, armas, tarkoin vaan: Sun kihlaan tällä lailla, Vaikk' Akselisi matkoillaan On kaukaisilla mailla.
KNUUTI. Kuin immet voivat; Hän on jo hurskas, hyvä, siev AKSEL. Hän niin ol' Jo lähteissän'. KNUUTI. No niin, hän hehkenee, Hän hehkenee. AKSEL. Vai yhä suloisemmaks? KNUUTI. Sit' en voi päättää, rakas poika! Maallist' Ei suloisuutta munkki tajuu, pitää Vaan taivaallista silmäll'. AKSEL. Onko Valpur Viel' luostariss'? KNUUTI. On toisinaan.
WILHELM. Valmiina, purjeissaan viel' laivamme On vuonoss'; ankkurin kun nostaa, voi Se rannan jättää. Valpur luostariin On viety. Sinne kautta kirkon vaan Käy tie. Ja estääksensä Valpurin Poisryöstämistä, jota Hakon pelkää, Tuleepi Knuuti kahdenkymmenen Ritaripojan kanssa yöksi kirkon Ovelle vahtiin sekä ilmoittaa, Jos vähäinenkin kuuluu hiiskaus.
VALPURI tulee viimeisessä parissa; seisahtuu näyttämön edustalle ja sanoo kumppanillensa: Svanhvide, mene vaan ja minut jätä, Ett' ensin tavan mukaan haudoill' isä- Ja äiti-vainaan rukoilla ma saan. Sua sitte seuraan. Taivahinen! Tuoss' on On Valpur! Häntä tuskin enää tunnen. Kuink' uhka varreltaan! On täysi ruusu, Mik' ennen vaan ol' umpu. Kuinka kauniiks On käynyt! Muotonsa on sama vaan.
VALPURI. Mont' yötä sitte yksin käyn mä täällä Suloista unelmaani ajatellen, Sun tuloas ja kovaa onneamme; Hartaasti silloin sydämeni nousee Luo Herran rukouksin, korkein veisuin, Ja rukouksen' tähden huojentaa Hän sydämesi surua. AKSEL. Oi, Valpur!
Nyt mene, Valio ystäväni, urho armas! Valpuris' antaa sinut isänmaalle. WILHELM. Oi, pyhä Innosents, kuink' oiva tyttö! Hyvästi, isä arvoinen! Mun poikan'! Teit' enkel'joukot taivaan suojaavat. AKSEL. Hyvästi, Valpur! Varro vähän! Kerran Viel', Aksel, viime kerran katsoa Mun suo sun ihanaisiin sankar'-silmiis. Hyvästi! VALPURI. Nyt en unhota sua koskaan. VIIDES N
VALPURI. Oi, saamme Molemmat teitä molempia kiittää. WILHELM. Tuoss' on hän! AKSEL tulee, kädessä kilpi Ja miekka. Wilhelm! Armas Valpur! Isä! WILHELM. Tie laivaan avoinna jo onko, Aksel? AKSEL. On katu tyhjä; aran joukon kirkon Ovesta äsken syöksevän mä näin Kuin kärpäsparven, joka lehväll' ulos Tuvasta ajetaan.
AKSEL. Oi, Valpur! Valpur! Laulankin vaan niistä. ERLAND tulee takaisin. Nyt, rakkaat lapseni, en muuta voi Kov' onni vaatii teidät eroomaan. VALPURI. Hyvästi! AKSEL. Hyväst'! VALPURI. Tavataanhan. AKSEL. Taivaass'! ERLAND. Oi kovaonnisia! Himmen valon, Kuin tähtein, luopi lemmen liekkinne Mun muistojeni talvistaivahalle. Niin, luonnoton se mies, mi milloinkaan Ei lemmen voimaa tuntenut.
Vasenkäten' Ma kiersin siron vartalonsa ympär' Ja oikealla vedin miekkani ja Nimessä kaikkein pyhäin vannoin: Valpur On Aksel Thordinpojan morsian Jo päällä maan, tai tuolla taivaass'. WILHELM. Mun aimo veikkon'! AKSEL. Amen, Valpur vavahti: "Sa vannoit, Aksel? Eikö uskontoa, Tapoja vastaan ole lempemme? Samaahan sukua me olemme. Semmoista naimist' eikö kirkko kiellä?
AKSEL. En; vaan rauhallinen On sydämeni. WILHELM; Valpurias etkö Viel' ennen kuolemaasi mieli nähdä, Elossa tässä kerran viel'? AKSEL. Oi, Wilho! WILHELM. Ma kohta riennän hänet tuomaan. AKSEL. Varro! Niin, Wilho, käydä vois, ett' Akselia Ei enää olekaan, kun Valpur saapuu; Siis sielun' valiolle sano: Valpur Nimeä kuiskas Aksel kuollessaan. WILHELM. Sen sanon.