Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Tämän murheen vaikutus sydämessäsi, kuinka syvä se olleekin, on pian menevä; jonkun ajan perästä vaivut sinä syntiin jälleen. Mene kotiisi ja tutki itseksesi yksinäisessä kammiossasi tilaasi; rukoile, jos se vaikka maksaisi henkesi, anteeksi-saamista, armoa ja voimaa korkeudesta.
MARGARETA. Ei! Vaan kunnian ylkänä vaivut, kallistaen pääs kuin syksyn kukkanen! Mutta voi, siinä oli verta! Voi, tuhannen kertaa voi, ja valita korkeasti, sydämmeni kurja! Sinä vaivut kuin syksyn kukkanen! ANIAN. Sun rinnoilles kuin lapsi, jos kauvemmin ma viivyn. Sentähden kuin villi aalto minä kiirehdin merelleni ja vaivun myrskyyn. MARGARETA. Toki temmaa sun vieläkin syliinsä toinen aalto.
MERCUTIO. Sa, lemmen-orja! Lainaa lemmen siivet, Yl ahtaan tomun kiidä. ROMEO. Syvään kiiti Sen nuoli rintaan, ett'en kiitää voi sen Keveillä siivillä; niin ahtaass' olen, Ett'en voi tuskain ahdett' ylös nousta: Ma lemmen raskaan taakan alle vaivun. MERCUTIO. Vai siihen vaivut? Raskautat näin lempes; Liiaksi painoa niin hellän kestää. ROMEO. Lempikö hellä?
Rakastavaiset olivat poistuneet puutarhasta. Muuan akkuna, joka vielä äsken oli ollut auki, suljettiin ja kierrekaihdin laskettiin alas. Mutta loistava kuu viipyi kauan akkunaruudulla. Oliko se vastaus Julian rukoukseen, vai oliko se kajastus rakkaudesta, joka oli puhdas kuin kuun kulta? Paratiisin kuutamoita, autuaitten vainioita, valoenkeleitä taivaan et sä nää, vaan vaivut vaivaan.
Nyt kumarrut käsipuiden yli! Vaivut pyörteesen, alas putousta kohden! Ei! Sinä horjut. Et uskallakkaan mitä hän uskalsi. *Rebekka*. Mutta jos minulla olisi rohkeutta siihen? Ja iloinen tahto? Mitä sitte? *Rosmer*. Sittehän minun täytyisi uskoa sinua. Täytyisi minun sitte kai saada takaisin uskoni elämäni tehtävään. Uskoa kykyni jalostavan ihmismieliä. Uskoa ihmismielten jalostumiseen.
Vielä Kammo kerran kirkasi: »Lempi, palaja, taikka vaivut järven pohjaan!» mutta Lempi nosti ihanaa päätänsä, huutaen suloisella äänellä: »Vapaus ja rakkaus, teidän eestä kuolla voi!» Samassa tuli suuri laine, peittäen järven syvyyteen Aimon ja Lemmen, mutta kaiku vei Lemmen sanat metsään, joka järveä ympäröitsi.
Tiesin kyllä ammoin, että Silmät ovat sielun peili, Tiesin, että niissä juuri Hengen syvyys kuvastuupi Vaan en tiennyt ennen, että Silmät on kuin viepä rimpi: Niihin jos sä vaivut kerran, Ijäks päiviks uppoot sinne. Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan Ja mökkiä lahden pohjukkaan, Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
TITINIUS. Toivotonna aivan Orjansa kanssa kunnahalle tälle. MESSALA. Tuoll' eikö maassa makaa hän? TITINIUS. Hän makaa Kuin olis hengetön. Voi! MESSALA. Hänkö on se? TITINIUS. Ei, Messala, se oli hän, mut enää Ei Cassiot' ole. Ilta-aurinkoinen, Kuin sinä säderuskoss' yöhön vaivut, Niin laski veriruskoon Cassion päivä! Nyt Rooman aurinko on laskenut.
Vavista tulee ihmisen ja peljätä, Kun suuret jumalat noin jylhät airuut Lähettää varoituksen merkiks meille. CASSIUS. Sin' olet tylsä, Casca; hengen hehku, Tuo roomalainen ele, sulta puuttuu, Tai sit' et käytä. Kalvas olet, pelkäät, Ja tuijottelet, ihmetyksiin vaivut, Kun näät näin oudon kiihkeänä taivaan.
"Parempi olisi sanoa: olen kaksi kertaa antanut piestä isääsi veriseksi, mutta nuo syyttömästi annetut raipat herättävät sinut joka yö unestasi, ja kun kerran hautaan vaivut, huutavat ne vielä korviisi surmalaulun." Metsänvartija pyörähti ja rupesi astumaan pois; tiellä löi hän nyrkillänsä pyssynperään ja lausui: "Oi sinä sen perhanan ryysymekko!
Päivän Sana
Muut Etsivät