United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja eikö raamattukin sano, etteivät köyhät koskaan katoa maan päältä?» Siis tyytyvät he rukoilemaan ylenluonnollista apua ihmismielten muuttamiseen, ja panevat verrattain vähän arvoa luonnontutkijan toiveihin ja aikeihin.
He ovat todistaneet minulle, että ihmismielten jalostajaksi en ollenkaan kelpaa. Ja se on sitä paitsi niin toivotonta työtä. Minä heitän sen kokonaan. *Rebekka*. Niin, niin, paras kai se mahtaa olla. *Rosmer*. Sanotko nyt *niin*? Oletko *nyt sitä* mieltä? *Rebekka*. Minä olen tullut siihen mieleen. Näinä parina viime päivänä. *Rosmer*. Sinä valehtelet, Rebekka. *Rebekka*. Valehtelen !
Mutta kattoin yli sähköverkot mahtavina niinkuin maantiet käyvät, valkoisina, valon rautareitit, sakeoina, sanan ohjoajat, sillat sielujen ja ihmismielten, valistuksen suuret valtaväylät. Mistä tämä rikkaus ja tenho?
Siinä on näiden lapsitarinain erikoisuus kirjallisuudessa. Niin esim. Käyhän suurten ja suurimpain ihmisten elämässä juuri samalla tavoin kuin tässä lasten kilpailussa: taistelu vallasta ihmismielten yli on aina mielellään muodostunut taisteluksi jostakin tuollaisesta oudosta, salaperäisyydellään herpaisevasta arvonimestä. Asian nimi on usein tärkeämpi kuin itse asia.
Nyt kumarrut käsipuiden yli! Vaivut pyörteesen, alas putousta kohden! Ei! Sinä horjut. Et uskallakkaan mitä hän uskalsi. *Rebekka*. Mutta jos minulla olisi rohkeutta siihen? Ja iloinen tahto? Mitä sitte? *Rosmer*. Sittehän minun täytyisi uskoa sinua. Täytyisi minun sitte kai saada takaisin uskoni elämäni tehtävään. Uskoa kykyni jalostavan ihmismieliä. Uskoa ihmismielten jalostumiseen.