Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
CASSIUS. Kuinka minä, Kun noin sua vastustin, voin surman välttää? Oi, tappiota suurta, haikeaa! Mihinkä tautiin? BRUTUS. Suruun, pois kun läksin, Ja harmiin, ett' Antonius ja Octavius On vallan saaneet kuolonsanan kanssa Se tieto tuli: se vei järjen hältä, Ja yksin jäätyään hän tulen nieli. CASSIUS. Ja kuoli? BRUTUS. Niin. CASSIUS. Ikuiset jumalat! BRUTUS. Hänestä vait nyt! Viinimalja tänne!
TOMMI. Minä uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara. PATRIK. Vait, sinä kirottu kappale! Kaikki äänettä kuin muuri!
Selässä riippui neitosella pieni pyssy. Maisteri ei voinut liikahtaa paikaltaan. Taanoiset klassilliset ajatukset olivat hänellä vielä jäljellä: hän luuli tosiaankin näkevänsä itse Dianan. Vaan mitä katselee metsän mieluinen emäntä niin lakkaamatta ylös honkaan? Vait!
»Sua runous viehtää, nuori mies, ja muistot muinaiset, mun jutelmistain kukaties sa kerran laulelet; työ musta silloin julki tuo, mut miehen nimi yöhön luo. »Suvusta vait! Ei tulla saa se samaan tuomioon. Ei muita, yksin rikkojaa häpeä kohdatkoon. Maanpetturi on suvuton, vaill' isää, poikaa, juurta on.
3 KANSALAINEN. Miestä jalompaa Kuin Antonius ei Roomass' ole toista. 4 KANSALAINEN. Vait! Kuulkaa! Puhua hän taasen alkaa. ANTONIUS. Viel' eilen olis sana Caesarin Kumonnut mailman; nyt hän tuossa makaa, Ja ei niin halpaa, joka hälle nöyrtyis. Jos mieltänne ja sydäntänne, miehet, Kokisin kapinaan ja raivoon nostaa, Loukkaisin Brutoa ja Cassiota, Jotk' ovat kunnon miehiä, kuten tietty.
Pöpö on poissa. Ne ovat sohvalla tahi tuolilla kirjoituspöydän vieressä " Vuorela. Sillä on vieraita tuolla verandalla. Menen sitten sinne ilmoittamaan Liisi. Kyllä kyllä kirjoituspöydän vieressä Tuossahan ne ovatkin. Maisteri Vuorela! Kuinka te uskallatte ? Vuorela. Tullakko tänne lohikäärmeen omaan luolaan? Liisi. Vait, vait, ne voivat kuulla Vuorela. Hexensabbath ? Liisi. Teidän pitää mennä!
PAROONITAR. Alfons, etkö kuule, älä häpäise itseäsi; ajattele säätyäsi, aatelisuuttasi! PAROONI. No, älä nyt joutavia lörpöttele, Lovisa! PAROONITAR. Vait, se on rovasti, joka pitää puhetta. PAROONI. No, että hän viitsii. ROVASTI. Hyvät naiset ja herrat! Kun me nyt olemme tänne kokoontuneet ja kun minä, jos niin sopii sanoa, olen
GLOSTER. Mies parka kuoli ensi käskystänne, Perille sen vei siivekäs Mercurius; Tuo vastakäskyn tuoja oli rampa, Hän tuli parahiksi hautajaisiin. Jumala suokoon, ett'ei moniaat, Vähemmän ylevät ja taatut, mutta Enemmän veriset kuin verelliset, Pahempaa ansaitse kuin Clarence parka, Ja sentään epäluulost' ole vapaat! STANLEY. Hyvistä töistä, herra, pieni armo! EDWARD. Vait, vaiti!
ARTHUR. Oi! Sun jos oisi silmässäsi raiska, Vain tomu, rae, sääski, pieni karva, Jalossa näkimessä joku häire, Niin tuntisit, kuin pienin siihen koskee, Ja julmaa tointasi sa kauhistuisit. HUBERT. Sanasi, Arthur! Vait, ja kieles hilli!
Synkkänä, keinua soudattain, majur arvosa istui, huulilleen lasin nyrpeissään vei, lauhkenematta, kun ikä-puoliso, tuskauneena ja huolia täynnä, teekupin unhottain, siin' eessään jäähtyä soi sen. Istuen itsekseen sekä vanhempain näkyvistä, vait, käsi otsallaan nyt kapteenin sulo rouva hoivakseen vain lohtua kaipuun katkeran etsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät