United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Olisit voinut sanoa sen jo ennemmin», virkkoi Enfield hieman nyrpeissään. »Mutta minä olen pysytellyt täydelleen totuudessa en ole tehnyt mitään erehdyksiä, kuten sinä lausut. Miehellä oli avain, ja mikä on sitäkin ihmeellisempää, hänellä on se vieläkin. Minä näin hänen käyttävän sitä tuskin viikko sitten.»
Vaan kovin oli isäntä nyrpeissään ja puhumatonna koko päivän eikä kotiin tultuaankaan vienyt taulua eikä taulun neuvoja sisälle, vaan jätti portaille, ja mennen heti makuukamariinsa köllähti sänkynsä päälle, missä katseli lakeen ikäänkuin tahtoisi lukea niitä nauloja, millä laipiolaudat olivat altapäin lyödyt niskoihin kiinni.
Tehtyänsä yrityksen saada rakkahan Coletten hymyilemään, totteli Herbert isänsä käskyä, mutta ruhtinatar, jonka pahatuuli ei puolison tulosta suinkaan vähennyt, meni nyrpeissään sohvaan, kauniit kiharat epäjärjestyksessä ja sininen hame rutisteltuna hänen omalla lapsenkätösellänsä. Viimeisinä kuukausina oli ruhtinas Herbert pulskistunut todellakin kauniiksi mieheksi.
Synkkänä, keinua soudattain, majur arvosa istui, huulilleen lasin nyrpeissään vei, lauhkenematta, kun ikä-puoliso, tuskauneena ja huolia täynnä, teekupin unhottain, siin' eessään jäähtyä soi sen. Istuen itsekseen sekä vanhempain näkyvistä, vait, käsi otsallaan nyt kapteenin sulo rouva hoivakseen vain lohtua kaipuun katkeran etsi.
Etkö voi mennä yksin tänä iltana?... Huomenna aamupuolella minä...» «No, hyvä on!» lausui laamanni keskeyttäen ja vähäsen nyrpeissään kiellosta, ja riensi pois. Hän palasi vasta myöhemmällä käynnistänsä ja oli erittäin hilpeällä mielellä. «Hän on tavattoman miellyttävä nainen!» lausui hän. «Elise kulta, sinua varmaankin erittäin huvittaisi häneen lähemmin tutustuminen!»
Hymyilevin silmin pienokainen painoi sen hallitsijattarensa komealle, tulenväriselle tukalle ja kumartui hänen olkapäänsä yli nähdäkseen hänen katseensa. Mutta tämä ei edes huomannut kukkain kosketusta päähänsä. Silloin pieni orjatar pahastui ja huusi nyrpeissään: "Mitä, kautta Auran palmujen, sinä taas mietit, hallitsijattareni? Kenen luona ovat ajatuksesi?"
«Mikä nuhjus!» sanoi assessori nyrpeissään Henrikin jälleen toinnuttua, «miten voit olla semmoinen nuhjus, kun kuitenkin olet niin kelpo mies? Kas niin! Nyt on vaara ohitse! Kuolema on iskenyt kyntensä meihin tänä yönä ja laskenut vähän leikkiä kanssamme, mutta ollaan me siltä rohkeat. Mennään nyt kohteliaina ritareina auttelemaan naisia. Odota!