Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ettehän ainakaan sanone häntä ahneeksi. 1 KANSALAINEN. Vaikka sitä en sanoisikaan, en kuitenkaan ole syytöksien puutteessa; hänessä on vikoja niin runsaasti, että väsyy niitä luetellessaan. Toinen puoli kaupunkia on liikkeellä. Miksi tässä jaarittelemme? Pois Capitoliin! KAIKKI. Tulkaa, tulkaa! 1 KANSALAINEN. Vait! Ken tuossa tulee?
Myrkyttäjän luona viipyy Ja hornan kätyrin; mut lemmen sylin Sivuuttaa siivin nopsemmin kuin aatos. Nyt vilustut ja sitten mua syytät. CRESSIDA. Oi, viivy! Miehet eivät koskaan viivy! Mua houkkaa, oi! Jos oisin kieltäynyt, Niin kyllä viipyisit. Vait! Joku liikkuu. Mitä? Kaikki ovet auki? TROILUS. Setäsi! CRESSIDA. Periköön hänet rutto! Nytkös ilkkuu! Oi, tätä elämää! PANDARUS. Mitä kuuluu?
AKSEL. Vait'! Sinun täytyy. Ja sillä hyvä. Huh, kuinka ihminen saattaa hermostua!... Mutta eihän tuo kumma olekaan. Ensin yön valvominen, ja sitten tämä juttu. Onko Mari siellä? Täällä on. AKSEL. Olkaa hyvä ja tuokaa juomavettä... Ja sitten menen tunniksi maata tuonne alkooviin. Siksi sinä toivoakseni olet tullut järkeesi taas. Minä puolestani koetan myöskin rauhoittua.
Saa rengit vetää unta. Nyt aamuin unta vedetään, saa rengit vetää unta; jo valkovaippaan peittyi maa, ja lisää tulee lunta! Kun puhkuu kylmä koillinen, lyö pöytään vaikka punta: se tuuli talvituiskuin on, saa rengit vetää unta! Vait istuu, värjyin kätkössään, tuo lintuin laulukunta; yö ehtoost' aamuun pitkä on, kun rengit vetää unta!
AINA. Mä häntä seuraan! LIISA. Aina armainen, Sä mitä mietit? AINA. Riemuin häiritsit! Maa paratiisi on, nyt tiedän sen, Ja ihmiset kuin itse enkelit! Sen tiedänkin! LIISA. Jos vait' jo olisit! Kolmastoista kohtaus. Entiset. Kilpi, Lampinen. KILPI. No, mitä?... LIISA. Neuvoin onpi, ole vait'! AINA. En! Sitä en mä tee, sen kuulla sait.
"Ja he juoksee joutuun ja joudumpaan Muka kiinni jo auringoista! Ja silloin peikko julmimpinaan Käy vastahan loukeroista. "Mut vait! pyhäkellot soi yli maan
Ken sit' ei kaipaa, mik' on hältä poissa, Vait siitä vaan, ja hält' ei mitään poissa. JAGO. Tuo huolettaa mua. OTHELLO. Onnellinen oisin, Vaikk' koko leiri, kuormamiehet, kaikki Ois hänen sulojansa nauttineet, Kun min' en tietäis siitä! Nyt, oi, ijäks Hyvästi, mielenrauha! Hyväst', auvo! Hyvästi, sulkatöyhdöt, sodat uljaat, Jotk' avuks kunniankin himon teette!
Mitä sinä oikein luulet olevasi, ettei sinulle saa puhua. Sinä sinä olet tavallinen huonosti kasvatettu sinä ainakin olet! Vait! Se oli Alinan raivokas ääni. Henrikin sydän kouristui, sillä hänestä näytti, että sen sanan kanssa oli tehty joku ruumiillinen uhkaus. Tämän perästä hiljeni kaikki. Joku tuntui rupeavan liikkumaan. Mutta se olikin vaan Uuno toisella puolella huonetta.
ELISABETH. Oi, prinssi raukat! hennot pisku piltit! Suloiset ummut, viel' ei puhjenneetkaan! Viel' ilmassa jos sielusenne lentää, Ijäiseen tuomioonsa kiintymättä, Liidelkää vaiheillani liihosiivin Ja kuulkaa äiti-raukan valitusta. ELISABETH. Niin kurjuus vei mult' äänen, että kieli, Parusta uupunut, on vait ja mykkä. Edward Plantagenet, miks olet kuollut?
"Vait, vait", keskeytti hän ja pani kätensä hänen suulleen, "sinä aivan revit sydämmeni kappaleiksi ... älä enää kysy noin ... en voi kestää kauvemman... Tällä hetkellä kaikki on niin epäselvää, niin sekaisin mielessäni, tiedän vaan yhden asian, sen ettei minua enää koskaan, ei milloinkaan haluta takaisin siihen maailman elämään, josta nyt luovun.
Päivän Sana
Muut Etsivät