Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Tuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen, jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. Ennätti emo kysyä, vanhempansa tutkaella: "Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?"
Tunnen kuin palava päivä, Luojan suuri lemmen silmä, Hautoisi unelmiani, Aikois mieleni avata Kuin puhtoisen kukkarinnan Puhtahalle maailmalle: Tuolle metsän tuuloselle, Tuolle taivahan tulelle, Vettenkin vesivalolle, Aamun kiilto kastehelle, Nuorille kevätkukille Sillekin, jota en tunne, Jota aavistan ja etsin. Sano, äitini, mit' etsin? TAINA. Etsit etsit? Vastauksen Tuop' elämä aikanansa.
"Pitkinä, pimein' öinä on finmarkenilaisella kylläkin hauska tilaisuus tähtitaivaan ihmetten selvittämiseen," sanoi Thorsen puolustaiden. "Tähtitaivas on hänen lohdutuksensa ja hänen toivonsa." "Tuop' oli siveellisesti kauniisti sanottu," tuumi kreivi. "Sit' en tiedä," vastasi Thorsen. "Tiedän sen vaan siveellisesti tott' olevan, ja siinn' on minuiselle kylliksi."
Siitä lieto Lemminkäinen sanoi Pohjolan akalle: "Anna nyt, akka, piikojasi, tuopa tänne tyttöjäsi, paras parvesta minulle, pisin piikajoukostasi!" Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Anna en sulle piikojani nkä työnnä tyttöjäni, en parasta, en pahinta, en pisintä, en lyhintä: sull' on ennen naitu nainen, ennen juohettu emäntä." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Kytken Kyllikin kylähän, kylän kynnysportahille, veräjille vierahille; täältä saan paremman naisen. Tuo nyt tänne tyttäresi, impiparvesta ihanin, kassapäistä kaunokaisin!" Sanoi Pohjolan emäntä: "Enpä anna tyttöäni miehille mitättömille, urohille joutaville.
"Jumalakin häntä uskonee!" tuumivat lappalaiset päitähän punallellen. Finmarkenilainen talonpojanpoika, uljas, ylpeä englantilainen laivapoika ja notkea, neuvokas pariisilainen katupoika yhdess' ainoassa persoonassa, viskeli hän sukkeluuksia ympärillensä, oikealle ja vasemmalle; tuop' oli kokonainen leikkitulitus.
"Tuop' on oikeen ihmetyttävää, miten sinun kieles on realistista, aineellista, aistillista; eip' uskoisi sinua minun tyttärekseni." "Se lienee realistista sentähden, että se valitettavasti on totta." "Mutta myöskin epäkaunista, rumaa." "No hyvä! Sata kertaa kernaammin rumaakin kuin valhetta." "Pardon!
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!" Tuop' on virsikäs Vipunen heti herkesi unesta. Tunsi koskevan kovasti, kipeästi kiusaisevan: puri rautaisen korennon, puri päältä mellon rauan; ei tiennyt terästä purra, ei syöä syäntä rauan.
I det bref till Lönnrot, hvari han omtalar denna lyckliga skörd, nämner han äfven, att uti en af dessa runor förekommer en förklaring på betydelsen af det mycket omtvistade ordet Sampo, namnet på den talisman, hvilken äfven utgjorde tvistäpplet för Kalevalas och Pohjolas invånare. Det åberopade stället af runan lyder: "Tuop' oli vanha Wäinämöinen.
Jäi hakkapeliitat rukouksiin, vast' aamulla huomas he huolissaan, heit' ett' oli elossa kaksi vaan. Tuop' oli Armi antimuori, istui aitan portahalla, se suki suruista päätä, huolellista huojutteli.
Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä. Kyllikki, korea neiti, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Mitä, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, täältä tyttöjä kyselet, tinavöitä tieustelet? En mä tästä ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, pieksän petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon.
Päivän Sana
Muut Etsivät