United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän! Eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä, kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä. "Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta! Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan! Tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota kynnöstäni, kylvöstäni, varsin vaivani näöstä!
Mutta yht'äkkiä ilme hänen kasvoissaan muuttui, hän hymähti veitikkamaisesti, tarttui räiskyvään halkoon ja heilauttaen sitä päänsä päällä niin, että kipinät sinkoilivat ympärille kuin vesipisarat myllynrattaassa, huusi hän iloisesti: Ylös miehet, karvaturvat, ylös untelot urohot, nouskaatte makoamasta, viikon unta ottamasta.
Tuli veljekset vesiltä, Emon lapset lainehilta; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Yksin öillä kulkemasta, Humalassa huutamasta, Maantiellä makoamasta, Syänyöllä soutamasta. Vaan ei kiellyt Wäinämöinen, Evännyt suvannon sulho, Hukkuvata huutamasta, Kuollutta makoamasta.
Nousin voille vuotehelta, Pettäjäisille pehuista, Maioille makoamasta, Venymästä vehnäisille; Kun en voinut voita syöä, Sipasin sianlihoa. Tulin toisehen talohon, Yli kynnyksen kylähän; Käyn nyt varaten vaista, Silmän kaiten kattilasta Kierten kellarituvasta, Piilten piimähuonehesta, Kaarrellen kananmunista, Pelotellen piirasista.
Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoamasta ei manattu. Kuva. Mun huonehessani seinäll' on yks kuva halpa ja koruton, se siinä ollut on monta vuotta, ja aina ihaelen ma tuota. En tiedä mi siinä viehättää, lumenko peittämä harmaa pää, vai surun uurtamat vaot nuoko, vai silmän lempeä tuike tuoko.
Soitellos metinen pilli, Simapilli piiperoita Korvalle ehon emännän, Mieluisan metsän emännän, Jotta kuulisi välehen, Nousisi makoamasta, Kun ei kuule kumminkana, Ei havaja harvoinkana, Vaikka ainoisin anelen, Kielen kullan kuikuttelen!
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!" Tuop' on virsikäs Vipunen heti herkesi unesta. Tunsi koskevan kovasti, kipeästi kiusaisevan: puri rautaisen korennon, puri päältä mellon rauan; ei tiennyt terästä purra, ei syöä syäntä rauan.