United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enpä luullut oisi, Että toivo mun Koskaan syöstä voisi Tilaan sullotun. Päivän armauskaan Nyt ei riemuita. Yön ei hiljaisuuskaan Mua rauhoita. Kaikki mult' on mennyt Riemu raikkaus. Kaikki, kaikki vienyt Mult' on rakkaus. Oma sulho-kulta Rikkoi valansa. Taivas! Tuomen alta Kuulit sanansa. Sovitusta hälle Vainen anelen, Rauhaa eksyvälle Sulta rukoilen. Saisin itse kuolla Maailmasta pois!
Toimita Veikkonen seuraava kirjaus pian Castrénille. Häneltä tarvitsisin vastauksen tämän talonpojan myötä. Mikon päivän suntaina 30/9 49. Castrénille. Jalo Veljyeni! Elä paheksi, että näin heittämättä anelen Sinulta tietoja, ehkä kyllä arvaan, että kallis aikasi on omiin töihisikin tarpeempi, mutta toivon kuitenkin, ettei minunkaan vaatimani tiedot ole Sinusta muuta kuin hyvin mieluisia.
En taivasta Mä tahdo, en yötä Gehennan, Enp' enään neitosta syliini suo. Osani vaan olkoon: Tietämisen tuskast pois, Kaik' äänetön tyhjyys olkoon. No, ystävät! Teit' kerranpa viimeisen pyydän, Oi! kuulkaat mitä nyt anelen teilt: Tuonen-tupa tehkäät Poijan tämän asunnoks; Hän kätköhön mullan astuu.
Soitellos metinen pilli, Simapilli piiperoita Korvalle ehon emännän, Mieluisan metsän emännän, Jotta kuulisi välehen, Nousisi makoamasta, Kun ei kuule kumminkana, Ei havaja harvoinkana, Vaikka ainoisin anelen, Kielen kullan kuikuttelen!
"Lemmittyni, miksi on niin murheellinen muotosi? Miksi taaskin säihkyvät noin tuskan tulta silmäsi? Eikö Helmin lempi voikkaan huoliasi huojentaa? Eikö tuota säihkyäkään silmistäsi sammuttaa?" "Oiva neito, armas neito, kuullos kun ma sanelen: Murheiselta jos ma näytän, anteeks sitä anelen. Levotoin on ihmisluonne, vaikea on elon tie. Kenpä täällä huoletoinna, armahani, aina lie?
Kalervonkin heimo kaatui Sankarissa viimeisessä. Minä, sorretuin sydämmin, Kalevalan koito impi Surmalt' armoa anelen Miksi säästätte minua? Siskoni, sorea, armas, Sydämmeni mieltä nouda. Myöhäistä! KAUKO. Sinua, Anja, Säälin, hellin ja rakastan, Mikset lohtuisi suruista, Tämän metsästä tapasin, Pakohurtan! Nainen väisti. Elä mulle, seppo kulta, Kosta Kullervon tekoja.
Anelen anteeks ajallistani; et rakastanut rajallistani, mi niin Sua usein syvään loukkasi: rakastit rajattuutta hengen polon. Koht' ollaan rajattomat kumpikin: ma uppoon mielipuolen unihin, Sa kohoot Taivas-lemmen lentimin kotihin kaiken lemmen läsnäolon.