Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Piä pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät! Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele! Vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!"
Tunsi äiti tummaisensa, tunsi jo tuhon-alaisen syntymässä säikkyneeksi; itki, itki, ei evännyt, virkkoi, vienosti saneli: "Niin menekin, poloinen poika, mene kuolon kuusikkohon, vainajien varvikkohon, tuvan taakse taaton saaman, lempeän lepotiloille, missä seisoo puut pyhäiset, hongat himmeät puhuvat ollehista, mennehistä, murehessa yön ikuisen." Taatto haudassa havasi. "Mitä itket, heimon helmi?"
Taatto tointaan hoiti, yksin Eljas hoivaa etsi vaivaan, kera metsän ystävyksin sekä yön ja tähtitaivaan. Niin he tyyntä eli täällä. Ohi vyöryi ajan virta, jyrissyt ei päiden päällä elon myrsky-neitten pirta; kutoi kaihon kalvas tytti, helkki hiljaa huolten niidet, joskus vaiva värähytti, soivat surun kielet viidet. Antoi vihdoin aika armon.
Kaikki on lohdutus pois, kun kohtalon isku sun murtaa, Taattoni, äitini maass' on olleet varjojen ammoin; Nyt sinä kaikkeni oot, olet puoliso, taatto ja äiti." Hän ei jatkanut enää lukemista. Suuret silmät kostuivat.
Noin sua suostuttaa koki taatto, mut et sitä suonut. Nyt, kun en koskaan voi sulo-syntymämaatani nähdä, saakoon sankari Patroklos nämä suortuvat myötään!" Virkkaen noin käsihinpä jo kalliin kumppanin laski suortuvat, itkuun nostattain halun haikean muissa.
Nahkat myytiin, ja rahat kätki Panu aarteena haltijan aittaan pyhän uhripuun juurelle. Uhrataan, mikä jaksetaan, urahti muuan miehistä. Enempää ei voida kuin on voitu, säesti toinen. Liian paljon vaadit, kun kymmeneksen vaadit. Kymmeneksen vaatii pappikin Kiesukselleen. En usko olevan uhrien paljoudesta, virkkoi Jorma. Ei Ukko uhria kysy, taivon taatto tuomisia.
KAIKKI. Kokenut miesi eläköön! Viel' ihmistuskaa kauan lientäköön! FAUST. Kiitelkäät ylhäist' auttajaa, Jok' auttamaan meit' opettaa. WAGNER. Kuin rintas riemuinnee, sä suuri mies, Kun pilvihin noin ylistää sua kansa! Ken moisen hyödyn lahjoistansa Saa hänt' ei paina huolten ies! Sua kiitättääpi taatto pojillansa, Kaikk' ympärilläs tunkee, utelee... Ja tanssi taukoo, viulu vaikenee.
Panes nyt, taatto, pöytä koreaksi nyt ollaan isänmaan asioilla! IS
ma aloin niinkuin se, mi neuvon vielä epäillen vaatii joltakulta, joka rakastaa, näkee, tahtoo vilpitöntä: »Näen, taatto armas, kuinka ratsastavi mua vastaan aika antaaksensa iskun, mi tuntuvin on sille, ken ei torju. On silloin paras olla kaukaa viisas, menetä muita etten lauluillani, jos multa riistetähän paikka rakkain.
Tuo oli tytti Päivölässä Ihalempi, maammon impi, mansikka hyvien maiden, Herran lehtojen hedelmä; meni karjahan kesällä, ei tullut takaisin tytti. Läksi veikko vieremähän. Hiidet virvoja viritti. "Kunne sorruit kurja sisko?" Poika soille portahaksi. Läksi taatto tietämähän. Hiidet virvoja viritti. "Kuhun kuljit tyhmä tyttö?" Taatto Kalman kartanoihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät