Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Tuskin enää poikaansa ja maailmaa hän muistaa, Ovi aukee, astuvi nyt sisähän juhlasaatto. Outo käden ojentaa ja virkkaa vitkaan: »Taatto!» Aatu katsoo kummastuin, ei tunne tulijoista muita hän kuin rovastin. Tää epätiedon poistaa. Lausuu: »Aatu, iloitse! on poikas insinööri. Tulla saattaa hänestä nyt vaikka tirehtööri. Poikasi on potra mies ja rahaa tehdä jaksaa.
Pieni mettiäinen maassa maaten kellittää, humalassa autuaassa hiljaa pöräjää. Sinne käykää kärsiväiset viinamäkehen jossa pienet mettiäiset potkii pöristen. Vaipassansa kukkaisessa kutsuu viinamaa. Rakkaat veljet Bakkuksessa, laulu laulakaa. Osasi ne ennen pienet poijat pitkän ryypyn ottaa. Sanoppas vaari ja sanoppas taatto eikö se ole totta.
Nosti kevät vaaramaille marjat, kylvi laaksoloille kukkiaan, vapautti aallot vaahtoharjat, velloi luonnon vedet pursumaan, sydämissä elpyi toivesarjat, rinnat kaikki uhkui riemujaan. Mutta kevät, riemunaika, multa murti toiveheni kultaiset, sytti sydämeeni tuskan tulta, hersymään sai kyynelhettehet: kevähällä kuoli taatto kulta, siitä mulle murhe, kyynelet.
Taivaahan taatto taitti hänen meiltä täysin tuleentuneena tähkäpäänä; täytyyhän vihdoin ihmisen näiltä murheen mustilta teiltä, aavikoilta avaroilta manalaan mennä. IS
»Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien; ja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.» Oi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai! Teki keijuinkuningas pahaa, ai! Isä kauhuin kiidätti ratsuaan, oli tuskiva laps hänen rinnoillaan. Hädin vaivoin ehtii kartanohon; isän rinnoilla lapsi kuollut on. Oli kuningas Thulen harmaan elon kaiken uskollinen: Hän kädestä kuolevan armaan sai maljan kultaisen.
Taistoss' ankaran haavan sain, käsivarttani pitkin pistävät tuskat käy, eik' ensinkään veri ehdy, jäykkä ja voimaton olkani on, lamauttama haavan, peistä en tähdätä voi, en päin vihamiehiä taistoon rynnätä saata. Ja kuoli jo Sarpedon, uros uljain, Zeun oma poika, mut ei toki lastaan suojele taatto.
Mut tässä varro, lohdutu, ja henkes väsynyt virkistä taas toivoon hyvään, näät en sua jätä tuimaan tuonelahan.» Hän poistui luotani, tuo armas taatto, jäin siihen epäröimään, sillä jyrkät, sotivat »jaa» ja »ei» mun aivoissani. En kuulla voinut, mitä haastoi heille, mut kauan ei hän heidän kanssaan ollut, kun kaikki kaupunkihin rientää, syöksyy.
Meitä kiihdit, meitä viihdit, aatteet meihin sytytit.» »Tarmollasi, taidollasi, rakkautesi ihmetöin vaalit, valvoit, Taatto, parastamme päivin öin.» Suuri näyttelijä on harvoin kohonnut korkeammalle kuin tällä hetkellä. Oli niinkuin olisi hän tahtonut oman itsensä kautta, omaan kehitykseensä viitaten, osoittaa, mitä hedelmiä suomalaisen näytelmätaiteen luojan työ on kypsyttänyt.
LOUHI. Itse onnesi valitsit, Kiitä, moiti itseäsi! KAASO. Hyvä oli immellä kotona Emon askarten apuna: Söi nälässä, joi janossa, Itse otti minkä mieli, Teki työtä kuin huviksi; Kun menestyi, taatto kiitti, Emo otsalle silitti. Kun tuli tukala hetki, Kylä kiiruhti avuksi, Nuoret, vanhatkin vakavat Sulle kukkia kokosi. Kun väsytti, kun nukutti, Unta onnesta uneksit.
Siks pyydän, ja sa, taatto, vastaa mulle, niin suuren armon voinko saada, että näkisin sinut kasvot paljahina.» Ja hän: »Ah, veli, ylväs toivehesi toteutuva on viime taivahassa, muut kaikki missä täyttyvät, myös minun. On siellä täysi, kypsä, täydellinen jokainen toivo; vain sen piirin osat ijäti pysyy paikallansa kukin.
Päivän Sana
Muut Etsivät