Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ubi nunc ecclesia ... sepä nyt on merkillistä, että niin pian kuin minä näen tuon vanhan rehellisen tuomiokirkon, jonka katolta ennen vanhaan niin monta naakkaa nuolipyssylläni ammuin, kohta kasvaa latina esiin niinkuin rukiin tähkä kantojen välistä vanhassa kaskessa.
Päivänä semmoisena on pellolla heilimon kiihkoisin hetki, ja huumeissaan painaa rukiin tähkä kutrisen päänsä toisen tähkäpään poskea vasten ja synnyttää, näkemättä, tietämättä, satain tuhansien sadon. Silloin saa pientaren mansikka poskilleen kypsyytensä punan, ja sen huulille kihoo sen sydämen sokeri, ja se on poimittavaksi valmis ja otettavaksi altis.
Huolen, toivon, ilon kyyneleitä Vaikuttavi jättö vanhempain: Lemmen laiho taikka tuskan tähkä Tiedossa on päiväin tulevain. Lähtö, lähtö onpi ihmisriento, Vanhuuteen kun vaipuu voimansa; Haudassa on vanhan harmaahapsen Lähdön loppu, uusi maailma. Oi sä kallis juhla Juhannuksen!
Seisoi raunioiden kesken Markku, jalallansa siirsi hiiltä, missä kerran kodin liesi lämpis. Kaikki oli hajoitettu tuuleen, tuhkaan. Eipä liioin surrut vanha Markku, suri sitä yksin, ettei hänkin maannut mullan alla muiden kanssa. Tuolla pisti esiin sahran kynnet. Vielä peltohonko kiinni käydä, kyntää, kylvää ketä varten? Vanhus oli valmis kuolemalle, niinkuin sirpille on tuleentunut tähkä.
Vain rakastakaa toisiannel Lempi on lahja teille taivaan ylimmän, myös suotu teille hekkuman on hempi ja hellyys, tähkä onnen täyttyvän, maa että oisi teille etäisempi, lähempi taivas, kussa kutsuu Hän luo milloin luotujaan kuin myrsky, milloin kuin lounatuulen kuiske kuudan-illoin. Vain rakastakaa toisianne! Vihan tuo lempi tullessaan, se tuntekaa!
Ah, virpi vieno, tähkä tähden muun, kuin tohdit, kumma, tänne vierailuun Sa alle ankeen, polon päivän, kuun, miss' ei Sua ymmärrä, ei kuule kukaan? Yks ehkä ymmärtäjäs ollut ois, mut hänen täytyy kohta mennä pois, hän ehkä vieläi ymmärtää Sun vois, ellei hän oisi mennyt muiden mukaan.
Ei siihen toinen tuommoinen tuolle sijalle enää ikipäivinä kasva, ajattelin, mutta sitten muistui mieleeni, että kasvaahan siihen vihanta laiho ja huojuva tähkä kerran sijaan, ja sitä ajatellessa räiskivät jo lastut toisen puun tyvestä, sen latva värähteli ja siitä karkasi orava toiseen puuhun, joka kohta sekin samalla lailla kaatui.
Sotkamoss' on suuret kylät, siellä täyttyy tähkäpää. Kiannalla kilvan vielä pettuleipää pistetään. Täyttyvä on kerran tähkä koko kauniin Kainuunmaan. Kunpa täyttyis, kohta kaikki korven voima tarvitaan, tarvitahan päivän työlle vasten valtaa pimeyden. Kenpä tietää, ehkä toistuu tarut ajan entisen? Kenpä tietää, ehkä kerran Kajaanissa taistellaan, kun jo unta uupunutta nukkuu suuri Suomenmaa?
KULLERVO. Kurja armona osansa Maurutkoon! Minäpä viillän Elämäst' omin käsini Kohtaloni. Luupalanko Tai lihanresuja voitan; Vilu, nälkä tai verinen Surma voi osani olla, Mut omista töistäni se Tähkä olkoon! TY
Se tähkä, jonka epäilyksen rakeet löi maahan, virkoa ei elohon. epätoivoon puhjeten. Me kaksi, Svanhild Turha toivo heitä; valhetta kylvät, korjaat kyyneleitä. Sa sanot muut? Sa etkö uskone, ett' aatelleet on muutkin niinkuin me, *mies* että salamoita uhmaa kyllä, hänt' ettei myrsky koskaan maahan lyö, hänt' ettei taivaanrannan longat yllä, ne vaikka raivoais kuin raju-yö?
Päivän Sana
Muut Etsivät