Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Ristolassa tehtiin toukoa, vilja kasvoi, tuleutui, leikattiin ja puitiin, mutta Niilo sitä ei aittoihin korjannut. Kolkko ja synkkä syys oli taaskin käsissä. Vuosi oli kulunut umpeensa siitä ajasta, jolloin Niilo katosi. Ei Katrin sydämmen salaisimmassakaan sopukassa enään ollut toivoa.
Ei koskaan, ei koskaan! Me laulamme, joskaan ei ain elo paista kuin auringon maista, vaan näyttää ne nielut, pedon ihmisen sielut, joka on kuni huuhkain ja huutava hukka, mut kuitenkin kruunu ja luomisen kukka. Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo joka palaa, on mennyt jo menneisyys. Kenen syy? Minun syy, hänen syy, Sinun syys Me ollaan jo mennyttä, menneisyys.
Vain kampia väänteli verkalleen, lasin kermakultaa jo kumottuaan kädest' antajan armahaisen, etupalkkana lauluistaan. "Toki huolisi Ainikki Erkalleen, hyvin juottais sen, hyvin lihottais, toki hoivissa hellän naisen viel' eläjä miehestä sais!" Mut ehtipä syys, mihin arkenit, mihin onnes portilta säikyit pois, mikä pimitti, koito, sun mieles, kun mies sinust' tehty ois ?
Ristiaallokossa Kansanlapsi Mieleiseni mies Gladstonelle Nukkuvalle tytölle vuoristossa Memento mori Huutolaistyttö kehdon ääressä Myrskylintu Mun isäni kallihin kuolema vei Surutonna suolla sorsa Mun vuodenaikani ei ole syys Päivän laskiessa Ulapalla I " II Ylinnä kaiken vapaus Mi orjuutta, se kurjuutta Parantumaton Yksin ollessa Lemmittyni muistoksi Annettelle Tuommoinen tyttö on mieleeni mun Mustat silmät Jos tohdit ja tahdot Niin varmasti Kaikki kaikessa Daimooni Elämän kokemusta Valtion syöttiläälle Eräälle kirjailijalle Kallihin kansan vuoksi "Kunnon mies" Mahtava mies
Me polvistumme lumehen sun tuloasi vuottaen, sa talven talvi, syksyn syys, sa öiden yö, sa iäisyys. ON KAIKKI SYKSYN T
Heräsi tyttö ja poikanen Nyt taakse pensahan piili! Vaan kevät, kesä lyhyinen Kuin siivin ohi kulkee. Syys saapuu, suru paimenten Ja riemun laaksot sulkee. Jo laumast' on susi kaatanut Parasta hiehoa kaksi: Nyt paimentyttö on muuttunut, On käynyt murheisemmaksi. Vaan paimenpoika lohduttaa: "Kas pellon kuhilaita! Ne hiehoja taas kasvattaa! Ja muista niittymaita.
Ja varmaankaan ei olisi kevätyhdistystä, enempää kuin talvi-, syys- tai kesäyhdistyksiäkään. Ei olisi kyntö-, kylvö- eikä leikkuuseuraa; ei olisi perunainottoyhdistystä, jotka joka vuosi Paksulan pelloilla näytteitä tekevät ... kahvipalkalla.
Vai etkö sä tuntenut, rinnassas miten silloin riemusi syys? Sa kuuletko laulua kummaa, joka lemmikin lehdiltä soi? Oli kerran neitonen nuori, joka kulki ja karkeloi. Oli kerran neiti, mi nuorna kevätpolkuja karkeloi, niin tulikin vastahan syksy ja sylinsä auki loi.
Voishan kukat kuihtua ja syys ja talvi tulla, Immen sydän liekkiväinen säilöss' ain' on sulia. Muut jos kaikki unhoittais sun, eihän Suomen impi: Hälle maansa, armahansa muit' on kallihimpi. Ja viimeksi Hän katsahti Kultansa kuvaa illalla. Ja noustuaan Sen povestaan Taas ensin otti aamulla.
"Mahdotonta, että voisin tätä kauvemmin kestää", kuiskaili hän öisin ja nyyhkien painoi kasvonsa päänalusta vastaan, "tästä täytyy tulla loppu ... en voi jatkaa tällaista elämää ... ilman tarkoitusperää, ilman harrastusta ... ilman rakkautta, ilman toivoa...!" Tällä tavoin kului syys ja talvi.
Päivän Sana
Muut Etsivät