Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ilma himee, Pilvi pimee Peittää taivaan, tantereen; Kitkat katkat Pitkät matkat Keravalta Porvooseen. Elma rouva. Keväinen tuuli tuoksusi Kesäinen lämmin läikähti, Vaikk' oli kylmä, synkkä syys, Kun matkan päähän tultuani Tul' Elma rouva vastahani Ja luoksensa mun pyys.
Syys tulee, kukat maaksi lyö, Ja linnun äänet raukee, Talv' ehtii, syksyn jätteet syö, Ja tuonen ovet aukee, Heilt' tuskin muisto säilöön jää, Ett' oli kulta=aikaa tää. Ja voitost' telme kiihon saa, Se myrskyt irti kiskoo; Ja laineit' tuuli kuohuttaa, Ja venhett' aallot viskoo. Ja elämä se riehuu näin Ja rientää yhä eteenpäin.
Voi koska nään minä senki ilopäivän, Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää, Vaan minun kultani ei tule sentään; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kant. Es. 8.
Lepohetkinä ja nuotion ääressä sadepäivinä ja pitkinä syys- ja talvi-iltoina olen mielihyvin kuunnellut suomalaisten tarinoita heidän esi-isistään.
Niin outo syke sydämen ja rinnan aavistus: häät siell' on, sinne meidänkin on rientää kutsumus; ne häät on meidän, meidät vihkii ikiliittoon syys, kun seestyy taivas, hehkuun syttyy metsäin hämäryys. Taas palaa rauha riemullinen silmääs suruiseen, kun painaa syksy kulmillesi kultaseppeleen; taas nukkuu soima sisässäni uneen lempeään, ja ilman tuskaa katseen käännän taapäin, elämään.
Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta, mut päämäärä ei, johon taistellen hän pyrkivi puuttehen alta, se kaukana on, on loppumaton rata kultainen Rakkauden auringon, tie, täydellisyys, mitä pyhintä pyys kevät kerkee ja kypsytti sydämen syys Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta!
Syys sano rohkeasti! RECHA. Kun niin hän suora on, niin koruton, itsensä lainen vain... SITTAH. No? RECHA. Isä sanoo, ett' aniharvoin kirjat sellaisiksi suo meidän jäädä. SITTAH. Oi, mik' onkaan mies tuo isäs! RECHA. Eikö totta? SITTAH. Kuinka liki hän totuutt' aina osaa! RECHA. Eikö niin? Ja tämä isä SITTAH. Lapsi, mik' on sun? RECHA. Tää isä SITTAH. Jumalani! Itketkö?
"Oma syys, oma syys", huusi hän Matille, joka mutisten käveli kellotapulin edustalla, "ei rengin ruokaa saa kysymykseen ottaa, sen mies syö mitä mies syö". Tapulin edustalla tuli Mattia vastaan Reijon Jussi, riski ja tuore mies. Hänen pestasi Matti, eikä ensinkään udellut hänen nätti- tahi iso-ruokaisuuttansa.
Tämä kirje saattoi kuitenkin olla rakkauden kirje, ja tuo ankkurin kuwa siinä saattoi olla toiwon ankkuri. Waan olkoon kuin hywänsä, kirje oli nyt nuoren tytön hienoissa käsissä. Syys=illan hämärässä, tämä yhdellä neliruutuisella ikkunalla walaistu huone oli jo jotenkin pimeä.
Näen sarjan noita jaloja sotijoita: Ken kaatui voitolla, ken tappiolla, Ken eli tappion, ken voiton jälkeen. Mut kunniapa yhteinen on heillä, Ett' ovat vakuutustaan puoltaneet, Ei veltost' aina "jaa, jaa" laulaneet, Kuin kurja tapa vaatii meillä. Wien 11/10 SYYS KEV
Päivän Sana
Muut Etsivät